Happamat sulfaattimaat ja turvetuotanto

Happamiksi sulfaattimaiksi kutsutaan runsasrikkisiä mineraalimaita, joissa sulfidi on hapettunut sulfaatiksi ja tämän takia pH on laskenut erittäin alhaiselle tasolle. Sulfidien rikki muuttuu sulfaattiseksi joutuessaan ilman kanssa kosketuksiin. Kaikki maankäyttömuodot, joissa näin voi tapahtua, voivat aiheuttaa happamoitumista niin maassa kuin alueelta huuhtoutuvissa valumavesissäkin. Ongelmia aiheuttavat myös happamoitumisen seurauksena liukoiseen muotoon muuttuneet metallit, esim. alumiini, rauta ja mangaani.

Esiintyminen

Happamia sulfaattimaita esiintyy tyypillisesti rannikkoseuduilla, mutta myös sisämaassa kallioperän mustaliuskejaksojen läheisyydessä. Rannikkoseutujen rikkipitoinen mineraalimaa-aines on peräisin muinaisesta merenpohjasta, joka jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena voi ulottua jopa 100 m nykyisen meren pinnan yläpuolella oleville alueille. Kuitenkaan läheskään kaikki tällä alueella esiintyvät mineraalimaa-ainekset eivät ole rikkipitoisia.

Kallioperän mustaliuskeet ovat niin ikään merellistä alkuperää, mutta huomattavasti vanhempia. Kallioperästä rapautunutta mustaliusketta ja siitä peräisin olevia mineraaleja tavataan joko suoraan mustaliuskekallioperän päällä tai sen niin sanotussa viuhkassa eli alueella, johon mannerjää on puskenut rapautunutta sedimenttiä. Mannerjään viimeisimmät liikesuunnat tunnetaan Suomessa kohtuullisesti ja niitä on hyödynnetty sulfidiriskialueiden määrittelyssä.

Riskit turvetuotannossa

Turvetuotannossa suurin riski mineraalimaan rikin hapettumiselle ja siten happamoitumiselle on uuden tuotantoalueen perustamisvaiheessa, jolloin rakennetaan mm. mineraalimaahan asti ulottuvat laskeutusaltaat ja syvimmät kokoojaojat, ja toisaalta tuotannon lopussa, jolloin sarkaojat ulottuvat mineraalimaahan.

Sulfidiriskialueella huolellinen suunnittelu ja mahdollisen ongelmallisen maa-aineksen tunnistaminen ja tarvittaessa tuotantomenetelmän valinta sellaiseksi, että hapettuminen voidaan minimoida, voivat estää maa-aineksen hapettumisen ja happaman kuormituksen synnyn.

Vapo on kartoittanut sulfidiriskialueet ja huomioi kyseiset riskitekijät tuotantoalueiden suunnittelussa ja tuotannon eri vaiheissa.

Tutkimus

Vapo on mukana EAKR-rahoitteisessa projektissa Sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät, jonka tavoitteena on löytää uusia menetelmiä happaman kuormituksen estämiseksi (www.ymparisto.fi/syke/suhe).