Järvi

Sedimentit järven historian arkistona

Geologian tutkimuskeskus (GTK) selvittää parhaillaan turvetuotannon ja metsäojitusten vaikutuksia järviin yhdessä Suomen ympäristökeskuksen sekä Turun ja Jyväskylän yliopistojen kanssa. Tutkimukset tehdään kahdella keuruulaisella järvellä, Martinjärvellä ja Iso Kivijärvellä. Tutkimus on alkanut järvisedimenttien näytteenotolla maaliskuussa 2012. Tulosten odotetaan valmistuvan vuoden 2013 aikana. 

Järvisedimenttien muodostuminen on alkanut 10 000 vuotta sitten eli viimeisen jääkauden jälkeen. Sedimentit ovat järven syntyajankohdan jälkeen altaan pohjalle kerrostuneita aineksia. Tämä aines on voinut kulkeutua valuma-alueelta, kerrostua uudelleen järvialtaassa tai syntyä järvessä.

Sedimentin paksuus vaihtelee niin järvien välillä kuin järven sisällä ollen yleensä 2 -10 metriä. Ihmistoiminnan osuus sedimentistä on yleensä muutamia kymmeniä senttimetrejä.

Pienissä järvissä sedimenttikerros on keskimäärin paksumpi kuin suurissa, mikä aiheutuu lähinnä valuma-alueelta kulkeutuvan aineksen kerrostumisesta latvavesien pieniin altaisiin. Pienten järvialtaiden alkuperäisestä tilavuudesta on tähän mennessä täyttynyt noin kolmasosa, mutta suurten altaiden tilavuudesta vajaa kymmenesosa.

Järvisedimentin ikä määritetään radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvilla menetelmillä sekä mm. etsimällä sedimentistä vuoden 1986 Tshernobylin ydinonnettomuuden aiheuttamaa cesiumlaskeumaa.        

Cesiumlaskeuman lisäksi esimerkiksi muutokset sedimentin lyijyssä ja sen isotooppikoostumuksessa kertovat ihmisen aiheuttamasta lyijylaskeumasta kun taas rikin ja vanadiinin (luonnossa esiintyvä metalli) pitoisuudet kuvastavat fossiilisten polttoaineiden polton aiheuttamaa ilmaperäistä kuormitusta. Sedimentin fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien lisäksi näytteistä tutkitaan erilaisten eliöiden jäänteitä, koska ne kertovat muutoksista veden laadussa ja järven pohjan oloissa sekä mm. alusveden happitilanteessa.

 

Sedimenttinäytteenottoa