Mitä humukselle tapahtuu vesistöissä?

Humusjärvien ekosysteemi ja ravintoverkot perustuvat osin humuksen käyttöön energianlähteenä. Humus toimii ravinnonlähteenä bakteereille ja alkueläimille, jotka välittävät energian ylemmille kuluttajatasoille kuten eläinplanktonille ja lopulta kaloille. Humuspitoista vettä ja sen vaikutuksia voidaan suomalaisissa vesistöissä pitää luonnonmukaisena ilmiönä.

 Ravintoverkko

Vesistössä humus muuttuu jatkuvasti hajoamisen ja erilaisten reaktioiden kautta. Humus hajoaa auringon ultraviolettisäteilyn seurauksena. Poistumista vedestä tapahtuu myös kiintoaineen muodossa, jolloin humus sitoutuu mm. erilaisten hiukkasten pinnoille. Humus voi saostua myös yhdessä eräiden metallien kanssa järven happitilanteen vaihdellessa.

Järvisyvänteeseen kertyneen kiintoaineen määrä saadaan selville sedimenttitutkimusten avulla. Näissä käytetään erilaisia, toisiaan tukevia ajoitusmenetelmiä järven sedimentaationopeuden määrittämiseksi. Suomalaisissa järvien sedimentaationopeus vaihtelee ollen tyypillisesti muutamia millimetrejä vuodessa.