Viittaavia käsiä, kysymyksiä puhujalle

Usein kysytyt kysymykset

1. Mitä humus on?

Humusta muodostuu eliöiden kuten kasvien ja eläinten hajoamisprosessien seurauksena sekä niiden erittämänä. Humus on osa luonnonvesissä esiintyvästä liukoisesta orgaanisesta aineksesta, joka värjää veden kellertäväksi – ruskehtavaksi. Turvetuotannon tarkkailuissa veden humuspitoisuutta seurataan veden kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja eräissä tapauksissa myös veden väriarvon avulla. Veden kemiallinen hapenkulutus ja väriarvo korreloivat veden humuspitoisuuden kanssa.

2. Miten humus vaikuttaa vesistöön?

Humuskuormituksen vaikutus riippuu kuormituksen määrästä ja pitoisuudesta suhteessa vastaanottavan vesistön ominaisuuksiin (mm. humuspitoisuus). Lisääntynyt humuskuormitus voi aiheuttaa muun muassa veden tummumista, muutoksia eliöyhteisöissä ja rehevöitymistä.

Turvetuotannon humuskuormitusta seurataan. Vesistöjen vaikutustarkkailussa turvetuotannon osuutta muista maankäyttömuodoista on vaikea erotella, koska mm. maatalouden ja metsätalouden kuormitusta ei seurata systemaattisesti.

3. Mitä on BAT?

BAT = Best Available Techniques – paras käyttökelpoinen tekniikka

Suomen ympäristönsuojelulaissa parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla (BAT) tarkoitetaan: "Mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä."

Turvetuotannon vesienkäsittelyssä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ovat pintavalutuskenttä, kosteikko sekä kemiallinen vesien käsittely. BAT määräytyy aina tapauskohtaisesti kunkin tuotantoalueen ja vastaanottavan vesistön tilan mukaan.

4. Mikä on yleisin vesienpuhdistusmenetelmä turvetuotannossa?

Valtaosalla Vapon tuotantoalueista on käytössä pintavalutuskenttä tai kosteikko, jotka täydentävät perustason vesienkäsittelymenetelmiä. Kaikilla Vapon tuotantoalueilla on käytössä vähintään perustason vesiensuojelumenetelmä, johon kuuluvat sarkaojarakenteet lietetaskuineen ja lietteen pidättimineen sekä laskeutusaltaat. Perustason vesienkäsittelyä voidaan tehostaa virtaaman säädön avulla.

Vapon tavoitteena on, että vuonna 2014 kaikilla Vapon turvetuotantoalueilla käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa vesienpuhdistuksessa.

5. Mitä kiintoaine on?

Kiintoaine on partikkelimaista ainesta, joka voi olla eloperäistä eli orgaanista tai epäorgaanista. Epäorgaaninen kiintoaine on tyypillisesti mineraalimaa-ainesta, kuten esimerkiksi savea tai hiesua. Orgaaninen kiintoaine on kasvi- tai eläinperäistä ja voi koostua elävästä ja kuolleesta aineksesta. Turvetuotannon tarkkailussa seurataan kiintoaineen pitoisuutta käyttäen suodatuksessa 0,0012 mm:n huokoskoon suodatinta. Orgaanisen ja epäorgaanisen kiintoaineen pitoisuus määritetään hehkutushäviönä ja -jäännöksenä, jos kiintoaineen pitoisuus ylittää 20 mg/l.

6. Pilaako turvetuotanto vesistöt?

Ympäristölupa myönnetään, mikäli toiminnasta ei aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Lupaehtojen noudattamista valvotaan ja vesistöpäästöjä seurataan ympäristöluvassa määrätyllä tavalla. Turvetuotanto on turvemaiden maankäyttömuodoista ainoa, joka edellyttää ympäristölupaa.

Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat vuosien saatossa vähentyneet tuotantoalueiden vesiensuojelumenetelmien kehittymisestä johtuen. Tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan yhä voimakkaasti.

7. Rehevöittääkö turvetuotanto vesistöt?

Turvetuotannon osuus Suomen vesistöjen ravinnekuormituksesta on typen osalta noin 1 % ja fosforin noin 0,7 %. Paikallisesti turvetuotannon osuus voi olla hieman suurempi. Esimerkiksi Saarijärven reitillä turvetuotannon osuus kokonaisvesistökuormituksesta on noin 3 %. Tällä alueella turvetuotantoalueiden osuus maapinta-alasta on 1,3 %.

8. Kuinka turvetuotannon pölyn leviäminen estetään?

Turvetuotannosta aiheutuvaa mahdollista pölyhaittaa minimoidaan suojavyöhykkeillä, tuotannon tuulirajoituksilla sekä auman sijoittamisella luvassa määrätyn etäisyyden päähän asutuksesta. Pölyämistä estetään myös oikeilla työskentelytavoilla ja menetelmillä, mm. imuvaunuissa käytetään pölysykloneita.

9. Kuinka kauan turvetta tuotetaan yhdellä suolla?

Keskimäärin suo on aktiivisessa turvetuotannossa noin 20 vuotta. Tuotannon kesto riippuu turvekerroksen paksuudesta ja sääolosuhteista.

10. Mitä turvetuotantoalueelle tapahtuu, kun turvetuotanto päättyy?

Turvetuotannon loputtua alue siirretään jälkikäyttöön. Turvetuotantoalueen jälkikäyttömuotoja ovat mm. uudelleen soistaminen, metsitys, viljely sekä erityyppiset kosteikot. Valinta määräytyy alueen soveltuvuuden ja maanomistajan tahdon mukaan. Yhdellä alueella voidaan soveltaa useiden jälkikäyttömuotojen yhdistelmiä.

11. Käytetäänkö turvetuotannossa lannoitteita?

Turvetuotannossa ei käytetä lannoitteita. Alueen poistuessa turvetuotannosta ja siirtyessä jälkikäyttöön voi lannoitus olla tarpeen esimerkiksi kun alue metsitetään. Myös ruokohelpikosteikkoa perustettaessa voi olla tarpeen käyttää lannoitteita hyvän kasvuston takaamiseksi. Jatkossa lannoitusta ei tarvita. Hyvin kasvava ruokohelpikosteikko on osoittautunut tehokkaaksi vesienpuhdistusmenetelmäksi.

12. Kuinka paljon energiaa turvetuotantoalueelta saadaan?

Turvetuotantoalueen hehtaarikohtainen energiansaanti vaihtelee turpeen laadusta ja turvekerroksen paksuudesta riippuen. Geologian tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomen teknisesti hyödynnettävissä olevien turvevarojen energiasisältö on 12 800 TWh.

Vuonna 2011 turvetuotannossa ollut pinta-ala Suomessa oli runsaat 62 000 hehtaaria, jolta tuotettiin turvetta yhteensä 23,3 miljoonaa kuutiota. Siitä energiaturvetta oli 21,7 miljoonaa kuutiota, joka vastaa 19,3 TWh.

13. Paljonko turvetuotanto työllistää Suomessa?

VTT:n arvion mukaan turpeen tuotannon ja käytön kokonaistyöllisyysvaikutus on noin 12 000 henkilötyövuotta. Turvetuotannon merkitys paikallisena työllistäjänä korostuu etenkin syrjäseuduilla.

Vapo työllistää Suomessa yli 600 yrittäjää. Kukin yrittäjä voi lisäksi työllistää paikallisesti jopa kymmeniä henkilöitä. Erityisesti monet nuoret löytävät kesätyöpaikan turvetuotannon parista.

14. Mikä on turpeen osuus Suomen energiankulutuksesta?

Suomen energiaomavaraisuus on hyvin alhainen, ainoastaan noin 30 % käyttämästämme energiasta tuotetaan kotimaisilla polttoaineilla. Tästä turpeen osuus on noin 6 %.

15. Missä päin Suomea turvetuotantoalueet sijaitsevat?

Turvetuotantoa harjoitetaan ympäri Suomea lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Turvevaroja löytyy eniten Pohjois-Suomesta. Tuotanto on kuitenkin keskittynyt käyttökohteiden läheisyyteen sisämaassa.

16. Paljonko Suomessa on suojeltuja soita?

Suomen maapinta-alasta noin kolmasosa on soita tai turvemaita. Noin puolet näistä on ojitettu metsätalouskäyttöä varten. Suoalasta 13 % on suojeltua. Vapon ympäristöstrategian mukaisesti turpeen tuotantoa suunnataan yhä enemmän ojitetuille ja alkuperäiset luontoarvonsa menettäneille soille. Tähän sisältyy luonnontilaltaan arvokkaimpien hallussa olevien kohteiden vaihto tai myynti.

17. Mihin turvetta tarvitaan, miksei polteta pelkkää puuta?

Biomassasta, kuten puusta, saadaan turpeen kanssa yhteiskäytössä 6–8 % enemmän tehoa. Lisäksi puun ja turpeen yhteiskäyttö pitää kattilat puhtaina ja parantaa laitteiston kestävyyttä sekä vähentää muun muassa ympäristön kannalta haitallisia pienhiukkaspäästöjä.

18. Uusiutuuko turve?

Turve luokitellaan hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Uutta turvetta muodostuu jatkuvasti etenkin luonnontilaisilla soilla. Uusia soita myös syntyy mm. maankohoamisen, metsämaan soistumisen sekä järvien umpeen kasvamisen seurauksena.

19. Vaikuttaako turvetuotanto kalastoon ja kalastukseen?

Turvetuotannolla voi olla paikallisia vaikutuksia kalakantoihin. Tarvittaessa ympäristöluvassa määrätään kalatalousmaksu kompensoimaan mahdollisia muutoksia. Saatujen varojen avulla voidaan tarvittaessa tehdä kalataloudellisia hoitotoimenpiteitä kuten poikasistutuksia. Ympäristöluvassa voidaan antaa myös määräyksiä kalakantojen tarkkailusta turvetuotannon kuormitusta vastaanottavissa vesistöissä.

20. Voiko järvessä enää uida, jos lähelle tulee uusi turvetuotantoalue?

Turvetuotantoalueet sijaitsevat tyypillisesti soisilla valuma-alueilla, joilta lähtevät valumavedet ovat jo luonnostaan humuspitoisia. Turvetuotantoon otettavat alueet ovat nykyisin metsätalouskäyttöön jo ojitettuja soita. Ojitus on lisännyt vesiin kohdistuvaa kuormitusta verrattuna luonnon tilaan, jolloin turvetuotannon kokonaisvaikutus muodostuu pienemmäksi.

Tuotannon aloittaminen voi lisätä kiintoaine-, humus- ja ravinnekuormitusta. Vesistöjen virkistyskäyttöluokituksessa veden humuspitoisuuden ja lisääntyneen ravinteisuuden on katsottu alentavan virkistyskäyttöarvoa.