Kuka haluaa vaihtaa metsäteollisuuden ydinvoimaan?

22.2.2018 10.34 | Ahti Martikainen

Kiitos viime blogin kommenteista ja myös suorasta palautteesta sähköpostiin. Monet kokeneet ja nimekkäät poliitikot ovat ottaneet kantaa, siihen että kivihiilen ja turpeen polttamisesta pitää luopua mieluummin nopeasti kuin hitaasti. Suomen nykyisellä lämmitysjärjestelmällä tämä tarkoittaa siis sitä, että lyhyellä tähtäyksellä lisäämme voimakkaasti puun polttoa ja vähän pidemmällä rakennamme selvästi lisää ydinvoimaa. Itse en ole muuta ratkaisua näille mielipiteille löytänyt. Kun katson ulos, en luota juuri nyt pelkästään tuulivoiman, aurinkovoiman ja lämpöpumppujen ratkaisevan ongelmaa.


Moni kommentoija on sanonut, että kyllä Suomessa puuta ja risuja riittää niin metsäteollisuuden tarpeisiin kuin hakkeen lisäkäyttöön ja vielä liikennepolttoaineiden jalostukseen. Määrää varmaan riittääkin, mutta puun kustannustehokas kerääminen risuista ja oksista ei vain onnistu. Moni ei varmaan tiedä, kuinka halpaa hake ja energiaturve on. Kun maantiellä tulee vastaan rekka, jossa on täysi kuorma turvetta eli noin 100 kuutiometriä. Sen kuorman hinta on pitkälti alle 2000 euroa. Tuossa kuormassa kulkee neljän omakotitalon vuotuinen lämmitysenergia eli noin 100 000 KWh (100 MWh). Kun polttoaineet ovat toistensa korvikkeita, niin hakkeen hinta määräytyy saman kaavan mukaan. Hienoa, sanoo moni. Hyvä, että energia on noin halpaa. Energiantuottajalle eli lämpö- ja voimalaitoksille tulee sitten muita kuluja päälle. On rahdit, päästöoikeudet, verot jne.  Energiantuottaja käyttää tietenkin sellaista polttoainetta, millä pystyy toimitusvarmasti tuottamaan omille asiakkailleen energian. Jollakin lämpö ja sähkö on tuotettava.

Noista kuormien hinnasta voi päätellä, että kovin pitkiä kuljetusmatkoja hake ei kestä. Uusi rekka kuluttaa noin 40 litraa dieseliä 100 kilometrillä eli pelkkä polttoainekulu tarkoittaa sitä, että paljoa yli 100 km, ei haketta eikä turvettakaan juuri kannata kuljettaa.  Eli vaikka meillä olisi Pohjois-Suomin täynnä energiapuuta se ei ratkaise Etelä-Suomen ongelmia. Suomi on suuri maa. Kiinteät polttoaineet ovat lähienergiaa.

Minusta suurin riski on, että samaa puuta aletaan henkisesti käyttää moneen tarkoitukseen.  Kysyntä nostaa aina hintaa. Otetaan helppo esimerkki. Tällä hetkellä koivutukista maksetaan noin 50 euroa kuutiolta. Sillä hinnalla siitä kannattaa tehdä vaneria vaikka LNG-kaasulaivojen säiliöiden eristeeksi. Hyvää hi-techiä. Yhdestä kiintokuutiosta koivutukkia saa yli 2 MWh energiaa eli nykyhinnalla koivutukista tehty hake vähän yli 20 euroa megawattitunnilta eli olisi energiayhtiölle vain hiukan kalliimpaa kuin turve ja kivihiili.  Jos turpeen ja kivihiilen poltto lopetetaan, se nostaa kilpailua puusta. Ja jos on pakko polttaa, niin ensimmäisenä varmaan maasta loppuu koivun jalostaminen. Eli tällä esimerkillä haluan vain sanoa, että puun riittävyyden hokeminen johtaa helposti siihen, että sahaamme tosi rajusti meille eniten vientituloja tuovaa metsäteollisuutta jalkaan. Kirjaimellisesti.

Jos kattiloissa ei haluta polttaa mitään, vesi täytyy lämmittää sähkövastuksilla ja siihen tarvitaan lisää sähköä eli ydinvoimaa. Näin minä asian isossa kuvassa näen. Voi hyvin olla, että 20 vuoden päästä meillä on hiilidioksidin talteenotto, pienydinvoimalat, sähkön kannattava varastointi ja näin sekä sähkön että lämmöntuotannon ongelmat ratkaistu. Mutta 2018, mikään noista ei ole edes näköpiirissä saatikka toteutuksessa lähimpään kymmeneen vuoteen. Halutaanko siis tähän maahan lisää ydinvoimaa ja pienempi metsäteollisuussektori. Jos halutaan, niin ihmettelen.

Suomi-konsernin johtajien täytyisi katsoa tasapainoisesti ympäristöpolitiikkaa, energiapolitiikkaa ja talouspolitiikkaa siten, että tavoitteena on energian turvaaminen kaikissa tilanteissa. Jopa ensi tiistai-aamuna, jos jompikumpi siirtoyhteys Ruotista ei toimi. Energian lisäksi täytyy varmistaa meille tärkeän metsäteollisuuden kilpailukyky ja samaan aikaan pitää huolta, että pysymme vastuullisen ympäristöpolitiikan kärkimaana. Sillä paikalla, millä jo olemme.

Pitämällä oman taloutemme kunnossa, voimme auttaa parhaiten omaa ja koko maailman ympäristöä.