Huonoja ja hyviä uutisia laskutaitoisille

8.12.2017 8.09 | Ahti Martikainen

Olin yhdessä energiaseminaarissa ja sieltä jäi muistiin pari lukua ja yleinen uskomus, että siirtymäajan jälkeen uusi tekniikka hoitaa energiaongelman. Kukaan ei kyllä pystynyt kertomaan kuinka pitkä siirtymäaika on ja miten se ratkaistaan. Akuilla, pumppuvoimaloilla vai uskomalla, että aina jossakin tuulee. Entäs jos uutta tekniikkaa ei olekaan tulossa?


Euroopan osuus maailman kasvihuonepäästöistä on nyt 11 prosenttia ja Suomen 0,1 prosenttia. Euroopan ja Suomen päästöt ovat toki vähentyneet, mutta ne eivät näy mitenkään koko maapallon kasvihuonekaasujen määrän kehityksessä. Kiina tuottaa 40 tunnissa saman määrän kasvihuonekaasuja kuin Suomi koko vuodessa.

On erittäin hyvä, että Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä, mutta ei tarvitse olla kovinkaan lahjakas matematiikassa tajutakseen, että Euroopan kasvihuonekaasujen puolittaminen ei ole ratkaisu ongelmaan, kun ongelma on se, miten jo ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen määrää saadaan vähennettyä.

Pidän päästöjen vähentämistä kaikilla tasoilla tärkeänä, luotan suomalaiseen kestävään metsätalouteen, mutta haluan seuraavilla laskelmilla osoittaa vain ongelman suuruusluokat. Vähän samaan tapaan kuin keuhkosyöpäpotilaan hoidoksi ei riitä tupakoinnin vähentäminen, vaan tarvitaan rajumpia leikkauksia, jotta tauti tokenee. Jälkihoidossa tupakoinnin lopettaminen on varmasti oikea ratkaisu.

Kun puhutaan suurista luvuista, yksi esimerkki on Yhdysvaltain velka. Se ylitti 20 triljoonaa eli 20 000 miljardia. Seminaarissa kuultu ja Economistista lainattu luku hiilidioksidin vähennystarpeesta maailman tasolla on tonneissa vielä suurempi kuin tuo USA:n velkaluku. Tässä vaiheessa ei tarvitse kiinnittää huomiota siihen, että toinen luku on tonneja ja toinen dollareita. Eikä siihen onko miljardiluku oikea vai 100 kertaa liian suuri. Luku on järjettömän suuri. Ja ilmakehässä olevan hiilidioksidin miljarditonnimäärä kasvaa jatkuvasti energiankäytön lisääntymisen ja Afrikan ja Aasian väkiluvun sekä talouskasvun takia. Fossiilisia polttoaineita käytetään ensi vuona globaalisti enemmän kuin tänä vuonna.

Kun ongelma ilmaston lämpenemisessä on hiilidioksidin nykyinen määrä, niin ainoa ratkaisu on sen vähentäminen jollakin tavalla ilmakehästä. Tästä syystä uusiutuvien polttoaineiden tuottamisen ohella huomattavasti enemmän pitäisi panostaa hiilidioksidin talteenottoon piippujen päistä ja keinoihin, joilla hiiltä voidaan muuten sitoa pois ilmakehästä. Yhteyttäminen lienee tehokkain ja skaalautuvin keino.

Täytyy vain toteuttaa utopistinen haave päästöttömällä energialla tuotetusta kasteluvedestä, jolla voidaan metsittää autioituneita aavikoita. Se olisi huomattavasti tehokkaampi ja halvempi keino globaalin suuren ongelman ratkaisemiseksi, kuin nykyinen politiikka, mikä siirtää päästöjä Euroopasta muualle. Laskin on joskus inhottava väline.

Käytetään sitä toisin päin. Voisiko metsittäminen olla iso osa ratkaisua? Yksi puukuutio sitoo hiiltä noin tonnin. Suomessa metsähehtaari kasvaa puuta keskimäärin noin 5 kuutiometriä vuodessa. Kun Suomen päästöt ovat 60 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia, tarkoittaisi tämä sitä, että päästöjen neutralisoitumiseen tarvitaan 12 miljoonan hehtaarin vuotuinen kasvu. Jotta se olisi todella pois ilmakehästä, kasvua ei saisi polttaa tai antaa mädäntyä metsään, vaan se pitäisi käyttää rakentamiseen tai haudata maahan hapettomiin olosuhteisiin.

Suomessa on metsää noin 22 miljoonaa hehtaaria, joten kaikkien päästöjen eliminointiin tarvitaan puolen pinta-alan nykyinen kasvu. Liikenteen päästöt ovat neljännes suomen päästöistä, eli 15 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia. Sen kompensointi hoituisi laskennallisesti 3 miljoonan hehtaarin puunkasvulla ja varmistamalla, ettei se palaudu kiertoon. Suomen vastuullinen metsäpolitiikka on todella fiksua pitkällä aikavälillä. Mutta maailman ongelmia ei silläkään ratkaista.

ST1:n Mika Anttosen julkituoma ajattelu on linjassa tämän seminaarin ajatusten kanssa. Maailmassa on paljon aavikoita ja vähän vettä. Saharassa on 9 miljoonaa neliökilometriä autiomaata eli liki miljardi hehtaaria. Sen metsittäminen sitoisi metsänkasvuna (uskon että kasvu on yli Suomen metsän kasvun) liki 10 miljardia tonnia. Tämä uusi hiilinielu kompensoisi noin kolmasosan viime vuoden maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Eikö tämä innostaisi enemmän kuin pikku direktiivien kanssa puuhailu.

Tämä olisi myös osaratkaisu toiseen väistämättömään ongelmaan, josta puhutaan yllättävän vähän. Väestönkasvusta. Maapallolla on nyt 7,5 miljardia ihmistä ja YK:n ennusteen mukaan vuonna 2050 väkeä on jo 9,7 miljardia. Ja iso osa noista nyt syntymättömistä maailmankansalaisista haluaa ajaa savuttavilla skoottereilla ja joka tapauksessa he haluavat syödä.

Rakennetaan päästöttömällä energialla toimivia makeanvedentehtaita, joiden avulla autiomaat saadaan taas kasvamaan metsää ja ruokaa ja jätetään markkinaehtoisesti toimiva ihmisten toimintoja palveleva energiajärjestelmä vähemmälle säätelylle. Näissä ei tarvitse rakentaa hiilivoimaa turvaamaan yöllä tapahtuvaa suolanpoistoa vedestä. Poistetaan suolaa silloin, kun paistaa tuulee tai atomi halkeaa.

Suomalaisten kiinteistöjen lämmitystä ei ratkaista joulukuussa miljardienkaan eurojen aurinkopaneeli-investoineilla, mutta tuossa esitetyssä käytössä sama määrä paneeleja voisi sitoa kaiken Suomessa lämmityksen takia ilmakehään vapautuneen hiilidioksidin. Ja eikös se ole se lopullinen tavoite, niin Suomessa kuin muissakin maissa.

Ahti Martikainen