Uskontoa vai laskentoa?

18.4.2012 8.55 | Ahti Martikainen

Vapo suurimpana turpeentuottajana on julkisesti luvannut laittaa omat vesistöpäästönsä minimiin seuraavien kolmen vuoden aikana. Nyt vallalla tuntuu olevan hirveä kiire lopettaa turpeen käyttö Suomessa mahdollisimman nopeasti. Millä syyllä tahansa. Kaukolämmöntuottajia suorastaan vaaditaan luopumaan turpeen käytöstä. Mutta mitä kattiloihin laitettaisiin tilalle? 

Suomen kaukolämmöntarpeesta lähes viidennes tuotetaan turpeella. Tämä tarkoittaa noin miljoonan suomalaisen kotia tai työpaikkaa. Miljoona suomalaista on paljon. Hyvin harva ymmärtää, kuinka paljon on 25 TWh:ta, eli se määrä energiaa, mikä vuodessa tuotetaan turpeella. Siis se, mistä pitäisi luopua. Rekoiksi muutettuna se tarkoittaa noin 200 000:ta täysperävaunullista yhdistelmää. Yhteen jonoon ajettuna tuo tekee sellaiset runsaat 4000 kilometriä rekkoja.  

Luopuminen ei ole lämmöntuottajille vaihtoehto. Vaikka kuinka haluaisi toivoa muuta, niin keino korvata turve ovat fossiiliset polttoaineet. Ja tuskin sitä halutaan. Turpeen tuotanto ja logistiikan hoito työllistää muuten saman verransuomalaisia kuin Nokia. Aika paljon. Ja vielä niillä alueilla, joilla ei paljon suuria työllistäjiä ole eli maakunnissa ja syrjäseuduilla.


Useimmat kattilat vielä tarvitsevat seospolttoa eli turpeen ja puun yhteispolttoa. Kattilat kestävät paremmin ja tuottavat lämpöä paremmin, kun niissä poltetaan myös turvetta.  Asiakkaille turve on hyvä polttoaine ja Suomen kylmien talvikuukausien aikana asiakkaille on tärkeää, että kattilat tuottavat energiaa täydellä teholla jolloin pystytään minimoimaan vara- ja huippulaitosten käyttö.  Näissä varalaitoksissa on yleensä polttoaineena ulkomailta tuotavat fossiiliset polttoaineet. Turpeen käyttö lisää siis puun käyttöä ja on siten hyvä Suomen tavoitteelle, jonka mukaan vuonna 2020 vähintään 38 % energiasta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Tai päinvastoin sanottuna, jos turvetta ei käytettäisi olisi tuo 38 %:n tavoite käytännössä mahdoton saavuttaa.

Siitä tuskin kukaan on eri mieltä, ettei puun energiankäyttöä  tulisi Suomessa lisätä, mutta samanaikaisesti on varmistettava kotimaisten polttoaineiden huoltovarmuus. Tässäkin turpeella on merkittävä rooli.

Laskentotuntien perusteella turve on hyväksi Suomelle  ja ilman lujaa uskoa johonkin tuntemattomaan, sitä on hankala korvata. Etenkin jos halutaan pitää kiinni uusiutuvan energian sitoumuksista. Ja miksi ei haluttaisi.

Mutta entä ne vesistöpäästöt?  Suot ovat ravinneköyhiä eikä niille lisätä missään vaiheessa lannoitteita. Suomen 65 000 hehtaarin turvetuotannon typpi ja fosforipäästöt ovat alle 1 prosentin kaikista päästöistä. Jyväskylän kokoisen kaupungin jätevedenpuhdistamolta lähtee fosforia enemmän vesiin kuin koko Suomen turvetuotannosta vuodessa. Viime vuonna julkaistun Kansallisen turve- ja suostrategian (MMM 2011:1) mukaan turvetuotannon typpi-, fosfori-, kiintoaine- ja humuspäästöt ovat kaikki yksittäisiä prosentteja kaikista päästöistä.

Päästöjä ei pidä vähätellä. Turvetuotanto on varmasti aiheuttanut paikallista pistekuormitusta haitaksi asti. Tavoitteen tulee olla päästöjen pienentämien ja tämän kotimaisen lähienergian tuottaminen  niin vastuullisesti ja pienillä päästöillä  kuin se on mahdollista. Juuri näin Vapo on päättänyt tehdä. Olemme luvanneet sulkea kaikki sellaiset suot pois tuotannosta, joille emme pysty rakentamaan parhaan tekniikan mukaista vesienkäsittelyä vuoden 2014 loppuun mennessä.

Lisäksi haluamme lisätä keskustelua ja avata toimintaamme kaikille sidosryhmillemme.  Tässä työssä nämä uudet webbisivut ovat keskeisessä roolissa. Laita kommenttejasi sivuista ja siitä kuinka voisimme kehittää niitä vaikka tähän blogiin.