Ymmärrys palailee maailmalla pätkittäin

3.6.2016 16.18 | Ahti Martikainen

Ilmastonmuutos on erittäin vakava asia. Keinot globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat äärettömän vaikeita ja erilaisiin verotukiin ja sanktioihin perustuvat ohjausmekanismit ja niiden kerrannaisvaikutukset ovat lähes mahdottomia ennustaa etukäteen.


Viime viikolla uutisoitiin, että Saksakin harkitsee siirtymistä uusiutuvan energian tuista huutokauppapohjaiseen järjestelmään. Nykyjärjestelmä on toki tuonut lisää aurinko- ja tuulivoimaa, mutta se vaatii vuosittain yli 20 miljardin euron tuet. Ongelmaksi on muodostunut se, että sähkön tuotanto ja kulutus sijaitsevat eri puolilla maata, eikä halukkaita siirtoverkon rakentajia löydy. Heijastevaikutuksena uusiutuva energia on aiheuttanut jo sen, että muutamana päivänä sähkön hinta on ollut negatiivinen. Ja Keski-Euroopan heijastevaikutukset näkyvät Pohjoismaissakin.

Saksan tapaus on kuitenkin pientä, jos sitä vertaa Chileen. Siellä on rakennettu niin paljon aurinkoenergiaa, että sähkö on ilmaista suuren osan vuotta. Tai ilmaista ja ilmaista. Aurinkoisina päivinä kuluttajille ilmaista, mutta ei siirtäjille. Ratkaisuksi sähkön ylitarjontaan on kiihdytetty energiaa kuluttavaa kaivosteollisuutta niin paljon kuin on pystytty.
http://www.bloomberg.com/news/articles/2016-06-01/chile-has-so-much-solar-energy-it-s-giving-it-away-for-free

Suomessakin on seurattu jännityksellä mitä tapahtuu Ruotsin ydinvoimatuotannolle. Ruotsin ydinvoimakapasiteetti on tällä noin 9 000 MW ja ydinvoimayhtiöt ovat uhanneet, että he lopettavat voimantuotannon, jos ei kannattavuutta rasittavaa veroa poisteta. Alla olevalle uutiselle odotetaan vahvistusta lähipäivinä. Ruotsihan on linjannut, että Ruotsi on täysin uusiutuvan energian varassa vuonna 2040 eli 24 vuoden päästä.
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2016/05/31/ruotsi-luopumassa-energiayhtioita-piinaavasta-ydinvoimaverosta/20165866/170

Perjantaina Helsingissä järjestetyssä World Energy Councilin tilaisuudessa pohdittiin sitä, voiko bioenergialla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Pohtijoina kymmenpäisen yleisön lisäksi olivat alustajat professori Hannu Ilvesniemi Luonnonvarakeskuksesta, toimitusjohtaja Harri Laurikka Bioenergia ry:stä ja erityistutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Alustusten perusteella voi ja ei voi. Kaikki riippuu aikajänteestä ja siitä mitä suoria ja seurannaisvaikutuksia otetaan huomioon. Kukaan tilaisuudessa olleista ei käsiäänestyksen perusteella kuitenkaan uskonut, että eläisimme fossiilisista polttoaineista vapaassa maailmassa 20 vuoden päästä 2036. Kun puu ja selluteollisuuden jäteliemet lasketaan päästöttömiksi, on Suomi päässyt Euroopan rankingissa kolmannelle sijalle uusiutuvien energialähteiden käytössä.

Jos tähän tulee muutoksia, ei kenelläkään ole ratkaisua siitä, millä uusiutuvalla energiamuodolla Suomen lämmitys hoidettaisiin huomenna tai 40 vuoden päästä. PowerPointeilla asiat ovat ehkä ratkaistavissa, mutta ei pakkaspäivänä käytännössä. Tämä tuppaa liian usein unohtumaan.

Ahti Martikainen