Mikä ei ole rikki?

7.4.2016 12.30 | Ahti Martikainen

Vanhan viisauden mukaan sellaista, mikä ei ole rikki, ei pitäisi mennä korjaamaan. Tämä pitää sisällään sellaisen itsestäänselvyyden, että sellaiset asiat, mitkä ovat rikki, pitäisi korjata välittömästi. Minulla oli mielikuva, että asioiden rikki olemisesta on tullut oikein muoti uutinen. Pieni googlausharjoitus vahvisti tämän.


Tänä keväänä Helsingin Sanomat kirjoitti, että ministeritkin myöntävät, että politiikka on rikki, Kauppalehden mukaan osakemarkkinat on rikki, Iltalehden mukaan demokratia on rikki, Savon Sanomien mukaan Suomen energiatarviketeollisuusketju on rikki ja Turun Sanomien mukaan Suomen huippu-urheilukoneisto on rikki. Rikki olemisen lienee aloittanut itse Obama toteamalla, että koko politiikka on rikki. Yhtenäistä näille kaikille särkyneille systeemeille on, että ne eivät toimi enää niin kuin ennen.

Energiapuolella päästökauppajärjestelmä ei toimi, tuulivoiman syöttötariffit vääristävät markkinoita ja markkinoita mitä moninaisimmilla tavalla ohjaamaan suunnitellut eri energiamuotojen verot ja tuet tai ainakin niiden kokonaisvaikutus on vain muutaman erityisasiantuntijan selvitettävissä. Jos liittyy "rikkikuoroon", niin energiapolitiikka on mennyt rikki. Kun on lähdetty säätelemään aikaisemmin markkinavetoista toimialaa mitä moninaisimmilla ohjausmekanismeilla, se on todellakin muuttunut sääntelyn seurauksena. Mutta onko se muuttunut toivottuun suuntaan?

Päästökaupan piti johtaa maailmanlaajuisten päästöjen alenemiseen, eikä siihen, että teollisuus ja työpaikat karkaavat Euroopasta maihin, joissa päästöjä ei samalla tavalla rajoiteta. Päästöt pienenivät Euroopassa, mutta globaalilla tasolla ne kasvoivat. Eikä uusiutuvan tuulivoiman syöttötariffin tarkoitus varmasti ollut se, että lopputuloksena Suomessa suljetaan yli 90 % hyötysuhteella toimivia yhdistettyjä lämmön- ja sähköntuotantolaitoksia ja tilalle rakennetaan huomattavasti heikommalla hyötysuhteella toimivia erillisiä lämpölaitoksia ja puuttuva sähkö tuodaan sitten huippukulutusaikana vaikkapa Virosta tai Venäjältä. Tai mistä sitä vain saadaan, kun tosi tarve tulee.

Eikä tarkoitukseni ole etsiä syyllisiä vaan herättää keskustelua, miten asiat saataisiin korjattua. Nykyisessä maailmassa asiat pyritään yksinkertaistamaan muutamaan "pointtiin" joiden ympärillä käydään sitten laajaa kansalaiskeskustelua. Vika vain on siinä, että asiat ovat usein niin monimutkaisia, että tarvitaan vankkaa asiantuntemusta, jotta keskustelu jalostuisi matkan varrella parhaaksi ratkaisuksi. Meillä kaikilla on mielipide siitä, miten terveydenhoito tai koko sote-järjestelmä pitäisi uudistaa, mitkä ovat hyviä tai huonoja energiamuotoja tai mistä ei ainakaan saisi leikata valtion budjetista. Mutta mihin nuo mielipiteet perustuvat? Asiantuntemukseen vai omaan tunteeseen?

Jos jonkin palvelun verkkosivut ovat hakkerihyökkäyksen takia alhaalla tai itse epäilee saaneensa vakavan sairauden, aika moni luovuttaa päätösvallan todellisille asiantuntijoille. Tämä on varmasti oikea ratkaisu, sillä pelkällä tunteella eivät palomuurien reiät mene umpeen ja tuskin kukaan toivoo oman diagnoosinsa perustuvan kokemuksen ja erikoislääkärintutkinnon sijaan fiilikseen.

Kaikilla vaikeillakin aloilla demokratiaa tarvitaan, jotta yhteiset tavoitteet saadaan määriteltyä. Kun tavoite on demokraattisesti määritelty, sen jälkeen asiat olisi usein fiksumpaa antaa asiantuntijoiden ratkaistavaksi siten, että nuo tavoitteet toteutuvat mahdollisimman hyvin. Jos tavoitteenamme on ollut erittäin alhainen energiaomavaraisuus, tavattoman poukkoileva energiaverotuspolitiikka, välinpitämättömyys eri energiamuotojen työllistämisvaikutuksista ja kotimaisuudesta, niin nykyinen energiapolitiikkamme ei kaipaa remonttia. Jos taas tavoitteet ovat jotain muuta, niin silloin energiapolitiikkakin on rikki.

Sain suoran palautteen tällä viikolla eräältä aikaisemmin kotimaista pellettiä käyttäneeltä asiakkaalta. Hän ei ihmetellyt yhtään suomalaisen pellettiteollisuuden vaikeuksia, kun idästä pellettiä saa reilusti halvemmalla. Kysyin, että kiinnostaako häntä pelletin tai sen raaka-aineen alkuperä, työolosuhteet, joissa pellettiä tehdään ja kenties se, minne rahat pelleteistä lopulta päätyvät. Hän vastasi, että menkööt vaikka Panamaan, kunhan hinta on sopiva. Tuskin me tätäkään olemme halunneet eli jotain korjattavaa olisi tässäkin osa-alueessa.