Vaikeaa kuin oikein veikkaaminen

2.10.2015 8.05 | Ahti Martikainen

Kuinkahan paljon Eurooppaan tulee vuonna 2025 tai 2040 uusia kansalaisia? Vai onko muuttoliike kääntynytkin toisinpäin? En usko, että kukaan uskaltaa vakavissaan edes yrittää ennustaa kumpaakaan lukua. Muuttujia on niin paljon, että meneillään olevakin kansainvaellus taisi yllättää lähes kaikki. En ainakaan muista pari vuotta sitten lukeneeni mitään tällaista ennustetta.


Mikä mahtaa olla päästöoikeuden hinta 10 vuoden kuluttua tai mikä on sähkön hinta vuonna 2040. Vaikeaa noidenkin asioiden ennustaminen on, mutta siitä huolimatta energiayhtiöt joutuvat investointeja suunnitellessaan ja toteuttaessaan ottamaan näkemyksen sitä, millainen maailma on neljännesvuosisadan päästä. Näkemys on tässä tapauksessa isossa sähköä ja kaukolämpöä tuottavassa yhteistuontantolaitoksessa jopa satojen miljoonien eurojen investointipäätös, jonka kanssa on pystyttävä elämään kymmenien vuosien ajan.

Tekniikan tuomien muutosten lisäksi pitäisi pystyä ennakoimaan poliittinen ilmapiiri, eli mitä energiamuotoa tuetaan ja mitä verotetaan ja kuinka esimerkiksi puhtaampaan teknologiaan kannustava päästökauppajärjestelmä toimii. Ja jos ei toimi, niin millaisia uusia ohjauskeinoja keksitään vaikkapa 2020-luvun lopulla.

Jotta tilanne olisi vieläkin hankalampi, on helppoa löytää asiantuntijoita tarkastelemaan jo kulunutta päästökauppakautta, mutta vaikeaa on saada yksiselitteistä vastausta järjestelmän toimivuudesta. Toisen mielestä päästökauppa on pienentänyt Euroopan CO2-päästöjä eli se on toiminut. Toisen mielestä se on siirtänyt energiaintensiivistä teollisuutta Euroopan ulkopuolelle ja lisännyt maapallon päästöjä, eli se on epäonnistunut.

Jos järjestelmä toimisi rationaalisesti, niin mikään ei olisi helpompaa rahantekoa, kuin ”laskea” mikä on päästöoikeuden hinta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja toimia rationaalisesti tuon tiedon pohjalta. Sellaista laskijaa ei vain taida olla olemassa järjestelmän kompleksisuuden takia. Viime vuosina vallinnutta matalaa päästöoikeuksien hintaa ei järjestelmää luotaessa pidetty lainkaan todennäköisenä. Järjestelmää ollaankin paikkaamassa vetämällä osa, eli 900 miljoonaa päästöoikeutta väliaikaisesti eräänlaiseen vakausvarastoon. Varaston päästöoikeuksia voitaisiin laskea markkinoille, jos niiden määrä laskee alle tietyn rajan. Vastaavasti päästöoikeuksia voitaisiin imuroida markkinoilta varastoon, jos niiden määrä nousee tietyn rajan yli. Nyt väitellään otetaanko järjestelmä käyttöön 2017 vai 2021, koska mailla on eri intressejä.

Aikaisemman uskomuksen ja teorian mukaan päästöoikeuden hinta nousee kun hiilivoimaloissa tehdyn sähkön hinta nousee. Uusiutuvan energian tuet ovat kuitenkin mullistaneet sähkön hinnanmuodostuksen ja hiilen osuus sähköntuotannossa on rajussa laskussa. Seuraava verrokkihinta päästöoikeuksien hinnan määrittelemiseksi on perinteisesti ollut yhdistetyissä lämpö- ja sähkövoimaloissa tuotetun sähkön rajakustannus. Entä jos tämäkin sähköntuotantomuoto häviää tai ainakin vähenee merkittävästi?

Suomessa sähköntuotannossa käytettävälle puuhakkeelle maksettava tuki on sidottu päästöoikeuden hintaan. Puuhakkeelle maksettava tuki muuttuu päästöoikeuden hintakehityksen mukaan ja tietyssä tilanteessa tuki voi painua nollaan. Jos tuuli- ja aurinkovoiman tuet muuttavat entisestään sähkön hinnanvaihteluita. Aurinkoisella ja tuulisella säällä sähkön hinta on negatiivinen ja kylminä ja tuulettomina pakkaskausina hinta kiipeää taivaisiin. Miten tuo tarvittavan säätövoiman tuottaminen pystytään järjestämään edes kutakuinkin oikeudenmukaisesti. Tarvitaan uusia tukia ja säätelyä. Ei kuulosta hyvältä.

Jätin tuosta tietoisesti pois aurinkovoiman seuraavan laskuesimerkin takia. Suomen suurimmat aurinkovoimalat tuottavat noin yhden kymmenesosan siitä sähköstä vuodessa, minkä yksi 3 MW:n tuulivoimala tuottaa vuodessa noin 30 prosentin hyötysuhteella. Ja yhden tuulivoimalan tuottamalla energialla (noin 8,5 GWh/vuosi) saadaan vajaan 350 omakotitalon vaatima energia. Eli yhden tuulimyllyn korvaamiseen aurinkopaneeleilla tarvitaan 20 hehtaaria paneeleita. Talviyönä ei tapahdu mitään vaikka koko valtakunta peitetään paneeleilla.

Olkoon ylläoleva muistutukseksi tilanteisiin, joissa joku sanoo ehdottomalla varmuudella, miten sähkön hinnalle ja päästöoikeuksien hinnoilla käy ja tästä syystä kannattaa rakentaa juuri tätä energiamuotoa.

Suomen energiapolitiikan vahvuus on ollut energiapaletin monipuolisuus. Sitä kannattaa vaalia.