Tavoitteeksi vähintään 50 prosentin omavaraisuus

21.8.2014 16.32 | Ahti Martikainen

Kirjoittelin blogia Suomen surkeasta energiaomavaraisuudesta keväällä. Ei siis kovin kauaa aikaa sitten. Tuolloin keskustelu jäi aika vaimeaksi. Inhottavaa sanoa, että nyt maailma näyttää aika erilaiselta, eikä monikaan varmaan vannoisi, että tuontisähköä saa rajattomasti mistä ilmansuunnasta tahansa.

Mutta menneessä on turha kieriskellä ja ainakin itseäni kiinnostaa tulevaisuus enemmän. Jo siitä syytä, että aion viettää siellä loppuelämäni. Ensi keväänä on taas vaalit ja energia tulee varmasti olemaan eräs keskeisistä vaaliteemoista suoraan tai epäsuorasti. Meidän energiaomavaraisuutemme on vain kolmanneksen luokkaa eli kahden kolmasosan osalta olemme riippuvaisia muista. Maakaasun, öljyn ja kivihiilen osalta kaikki tulee idästä.


 

Tuntuu vähän hassulta kun hallituksen kehysriihessä kinastellaan maksaako oppivelvollisuusiän nosto 15 vai 55 miljoonaa euroa tai mistä rahoitetaan 10 euroa kuukaudessa eläkeläisille. Samaan aikaan alhainen energiaomavaraisuus eli energiantuonti rasittaa joka vuosi kauppatasetta 7 miljardilla eurolla.

Meillä ei ole öljyä, mutta kyllä kotimaista energiaa voitaisiin käyttää haluttaessa miljardeja enemmällä, jos vain mietittäisiin kaikki keinot. Nyt tuntuu, että suurempi osa ajasta menee puuhiin, joilla kotimaisten energialähteiden käyttöä pyritään rajoittamaan. Puhutaan sitten puusta, turpeesta, vesivoimasta, ydinvoimasta, aurinkovoimasta tai tuulivoimasta.

Jo huoltovarmuuden näkökulmasta nykyinen energiaomavaraisuusaste on katastrofaalisen alhainen. Entä jos…. Viime kuukaudet ovat osoittaneet sen, että se mikä ei pitänyt olla enää Euroopassa mahdollista, on yhtäkkiä tapahtunut.

Mutta kansantalouden näkökulmasta on käsittämätöntä, ettei kaikkien puolueiden yhteisenä vaatimuksena ja tahtotilana ole energiaomavaraisuuden nostaminen ensiksi vähintään 50 prosentin tasolle. Kun maantiellä tulee vastaan hake- tai turvekuorma, harva ajattelee, että siinä tulee vastaan pääsääntöisesti suomalaista työtä, mikä työllistää, lisää verotuloja ja parantaa kauppatasetta. Meidän energiataseemme alijäämä on inhottavasti samansuuruinen kuin paljon parjattu kestävyysvaje. Töpselistä tuleva tuontisähkö ja kaukolämpökattilaan menevä tuotu polttoaine on toiselta nimeltään valtion velkaa. Jonka joku maksaa ennemmin tai myöhemmin.

Uskoisin, että vaalitilaisuuksissa olisi paljon enemmän kuulijakuntaa, jos väiteltäisiin siitä, millä kaikilla keinoilla kotimaisen energian tuotantoa ja käyttöä voitaisiin nopeasti lisätä vaikka kaksinkertaiseksi ja samalla luoda kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Nyt keskustelunaiheiksi nousevat välttämättä veronkorotukset, pakkosäästöt ja väistämättömät kiristykset kaikissa budjettiluokissa.

Vai onko niin, että laiva täytyy oikeasti ajaa karille ja kunnolla ennen kuin vaihtoehtoja aletaan tosissaan hakea. Kun yritykset raportoivat yritysvastuustaan, raportit kirjoitetaan kolmesta vastuun näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristö. Konkurssissa oleva yritys ei voi vastata ihmisistään eikä ympäristöstään. Fiksu yritys sovittaa nämä näkökulmat toisiinsa, jotta se pystyy jatkamaan toimintaansa ja samaan aikaan huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla sekä henkilöstöstään että ympäristövaikutuksistaan. Mikään näkökulma ei voi ajaa kahta muuta alleen. Sama pätee Oy Suomi Ab:n kohdalla.


Ahti Martikainen