Miljoona on rahaa köyhällekin

1.7.2014 15.03 | Ahti Martikainen

Lobbaus ja taustavaikuttaminen ovat olleet paljon esillä viime viikkoina. Minusta on erittäin hyvä, että jo niinkin monet kansanedustajat ovat alkaneet pitää lobbaripäiväkirjaa ja julkaisevat tiedot verkossa. Kun itse tapaan kansanedustajia, niin useimmiten tapaamiset ovat eduskuntatalon kahvilassa. Se onkin erinomainen tapaamispaikka. Kansanedustajille viedään avoimesti oman taustaryhmän näkökulmia eri asioihin ja jos papereita jaetaan, niin ne ovat sellaisia, jotka saavat rauhassa vaikka unohtua kahvilan pöydälle. Taustavaikutuksen tarkoitus on tietenkin pyrkiä edesauttamaan oman yrityksen huomioimista päätöksenteossa, mutta erittäin usein se on aivan julkisten tietojen kokoamista ja tuomista päättäjien tietoon, jotta he voivat perustaa päätöksensä faktoihin. Ja hyvä niin.


Minulla oli markka-aikaan jämäkkä esimies, joka totesi usein, että kyllä se on miljoona rahaa köyhällekin, kun haettiin uutta nousua hieman vaikeuksiin ajautuneelle yhtiölle. Sama heitto koski, kun haettiin parempaa hintaa jostakin kaupasta tai säästöjä tuotannosta. Jos se piti paikkansa markka-aikaan, niin toki se pitää paikkansa euroissakin. Ainakin kaupallisissa yrityksissä.

Alkutalvesta ainakin Ylen ja Uuden Suomen sivuilla käytiin vilkasta keskustelua Ylen tulevasta draamasarjasta ”Pintaa syvemmältä”. Kysymyksessä on tuottaja Anna-Maija Halosen mukaan fiktiivinen sarja, jossa on tietoisesti haettu ison ja pienen välistä ristiriitaa. Pieni on mökkiläinen ja iso on Vapo. Pieni mökkiläinen palaa kotiseudulleen ja huomaa järvensä tuhoutuneen.

Fiktiohan on fiktiota eli ei siinä mitään. Kävin tapaamassa talvella draamasta vastaavaa Halosta ja hän sanoi, ettei sarjan ole tarkoitustaan olla faktapohjainen. Faktaa on kuitenkin se, että kuusiosaisen sarjan tuottaminen maksaa yli miljoonan. Halonen itse totesi sarjan olevan miljoonaluokan satsaus. Eräs tv-tuottaja totesi, että yhden jakson kustannukset ovat laadukkailla näyttelijöillä helposti yli 200 000 euroa, ja siinä ei ole mukana vielä tilaajan oman henkilökunnan kustannuksia.

Saahan maahan draamaa tuottaa, ei siinä mitään ja nyt kuvaukset kuuluvat olevankin jo käynnissä. Hieman arveluttavammaksi asian tekee se, että käsikirjoittaja on profiloitunut erittäin kiivaaksi turvetuotannon vastustajaksi, joka on mm. julkisesti todennut, että Vapo on ”ostanut” Geologian tutkimuskeskuksen, pörssiyhtiö Pöyryn ja jopa Jyväskylän yliopiston tutkijat, jotta se saa haluamiaan tuloksia julkisuuteen.

Suomi on sananvapauden kannalta hyvä maa ja täällä saa kuka tahansa olla mitä mieltä tahansa. Niinhän minäkin tässä juuri toimin. Mutta kun Yleisradio ei ole mikään blogipalsta vaan yhteisillä verovaroilla yllä pidetty ja parlamentaarisesti valvottu laitos, niin ajattelin, että tämäkin puoli tulevan fiktiivisen sarjan taustoista on hyvä tuoda esiin.

Tosin ehkä minä turhaan murehdin asiasta etukäteen, sillä Anna-Maija Halonen sanoi, että sarjassa Vapon nimi on muutettu.

Ohessa linkki tuottaja Halosen omaan blogiin ja sen yhteydessä olevaan keskusteluun ja lisäksi lyhyt klippi käsikirjoittajan mielipiteistä, jotka hän esitti fiktiossa kuvattavan Martinjärven sedimenttitutkimuksen julkistamisen yhteydessä huhtikuussa 2014.

Todellisuudessa sedimenttitutkimus osoitti, että kyseiseen järveen oli Tšernobylin jälkeen keräytynyt pohjasedimenttiä 8,5 senttiä. Viereiseen järveen, jonka alueella ei ole turvetuotantoa, määrä oli hieman suurempi. Mutta ei anneta faktojen häiritä fiktiota. 

Nyt bloggari jää lomalle ja palaa palstalle elokuussa.

http://blogit.yle.fi/avoin-yle/menisitko-vankilaan-puhtaan-luonnon-puolesta

https://dreambroker.com/channel/34tkexv4/3e0yswxh

P.S.

Ylen Halonen kirjoitti tuossa blogissaan, että ”Kysymällä totuus selviää”

Miten saa selville, toteutuvatko Ylen arvot - luotettavuus, riippumattomuus, ihmisten arvostaminen - draamaohjelmissa? Kysymällä sitä jo käsikirjoitusvaiheessa. Mm. näitä kysymyksiä esitin Pintaa syvemmältä-käsikirjoitukselle:

  • Ovatko ohjelmassa esiintyvät faktat paikkansapitäviä?
  • Toimivatko henkilöt luonteidensa mukaisesti?
  • Herättääkö ohjelma yhteiskunnallista keskustelua?
  • Luoko ohjelma uskoa yksilön vaikutusmahdollisuuksiin?

On mielenkiintoista nähdä, miten nämä yllä olevat Ylen pallukat toteutuvat.