Puuta vai tuulta – työtä vai tukea?

13.6.2014 10.27 | Ahti Martikainen

Juttelin erään energiayhtiön toimitusjohtajan kanssa. Puhe kääntyi uusiutuvaan energiaan ja kuinka tavoitteet saavutetaan. Tällä hetkellä puuta polttava laitos ei tuota sähköä, koska se ei kannata. Valmis laitos seisoo kylmillään, vaikka se pystyisi tuottamaan kaiken sen sähkön, mikä Suomessa tuotetaan tuulivoimalla. Puulla tuotettu sähkö on yhtä uusiutuvaa kuin tuulisähkö ja laitos on siis olemassa.


Sen sijaan on katsottu paremmaksi tavaksi saavuttaa uusiutuvan energian tavoite rakentamalla uutta tuulivoimakapasiteettia, joka tuottaa sitten aikoinaan uusiutuvaa tuulisähköä. Mutta, joka kannattaa vain syöttötariffin turvin. Tavoitteeseen varmaan päästään molempia teitä, mutta tämä kiertotie tulee melko lailla kalliimmaksi.

Tuulivoimalat varmasti rakennetaan Suomeen ja ne tulevat varmasti tuottamaan sähköä niin kauan kuin syöttötariffi tekee tuotannosta kannattavaa. Mitä tapahtuu sitten, kun syöttötariffi loppuu ja tuulivoimala pitäisi uusia? Kuka investoi tai purkaa puistot, jos tukematon tuotanto on kannattamatonta?

Olen törmännyt useammin ja useammin asiantuntijoihin, jotka kaikki kannattavat uusiutuvan energian tavoitteita tai päästövähennystavoitteita, mutta eivät sitä, että joku päättää markkinoiden ohi, miten tavoitteisiin päästään. Tämä pitäisi jättää markkinoiden päätettäväksi, jotta meille ei jäisi poliittisiin päätöksiin perustuvien tukikausien jälkeen kalliita kylmiä tuulipuistoja muistuttamaan tunteisiin perustuneista tukipolitiikoista.

Tuulihan on erinomainen energialähde, jos tuulee ja jos tarvitsee sähköä vain silloin, kun tuulee. Sillä on varmasti paikkansa näillä perusteilla energiapaletissamme. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin valmista tuotantokapasiteettia omistavien energiayhtiöiden närkästyksen. Myllyt seisovat markkinoita vääristävän tukipolitiikan takia, mutta ”jotkut” olettavat, että laitteet pidetään kunnossa ja tuotantovalmiudessa, koska kyllähän niitä tarvitaan kylminä ja tuulettomina aikoina.

Tällä hetkellä taloudet ovat lamassa ympäri Eurooppaa, korot ovat ennätysalhaalla ja sijoitusrahaa on saatavissa lyhyelläkin aikaväillä tuottaviin hankkeisiin. Juuri tästä syystä pääomasijoittajat haalivat nyt omistukseensa luvat saaneita tuulipuistoja. Pienellä oman pääoman osuudella ja suurella velkavivulla tuettu energiapolitiikka antaa mahdollisuuden tienata kunnolla. Mutta oliko se todellakin alun perin päämäärä?

Parempi päämäärä olisi, jos poliittisesti määritellään tavoite ja annettaisiin energia-alan asiantuntijoiden päättää, mikä on paras tapa päästä tavoitteeseen pitkällä tähtäyksellä ja kestävällä tavalla. Alueelliset ja paikalliset energiayhtiöt pystyisivät tällä tavalla ottamaan huomioon paremmin paikalliset energialähteet ja sen, kuinka energiantuotanto työllistää tehokkaimmin ja luo pitkällä aikavälillä hyvinvointia omalle alueelle.