Energiaturve ahdingossa – uusi kiikkulauta avuksi?

8.3.2021 8.04 | Pasi Rantonen

Viime vuoden heinäkuussa kirjoitin blogin (blogi 14.7.2020), jossa toivoin hallitukselta malttia energiaturpeen veronkorotuksiin, ja toivoin hallituksen käyvän asiasta keskustelua energiaturpeen käyttäjien kanssa. Totesin uusien veronkorotusten aiheuttavan hallitsemattoman tilanteen energia-alalle ja kun JTF:n (= EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahasto) mahdollisuuksista tukea alan toimijoita ei ollut konkreettista tietoa, tilanne oli koko alan kannalta erittäin huolestuttava.


Tietoa oli käytettävissä ja viestiä saatettiin päättäjien tietoon, mutta mitä tapahtui? Syyskuun budjettiriihessä hallitus päätti nostaa turveveron kaksinkertaiseksi ja lisäksi päätti tulevaisuudessa tarkemmin määriteltävästä lattiahintamekanismista, joka mahdollistaisi turveveron lisäkorotukset päästöoikeuden hinnan mahdollisesti laskiessa.

Afry julkaisi hallituksen käyttöön oman raporttinsa elokuussa 2020 sisältäen eri skenaariot energiaturpeen käytön kehitykselle riippuen päästöoikeuden hinnasta ja turveveron tasosta. Tämän selvityksen korkean hinnan skenaario ennusti vuoden 2025 tilanteessa päästöoikeuden hinnaksi 40 €/tn. Tämä ennustettu taso on jo saavutettu kuluvan talven aikana. Afryn ennusteessa turpeen käyttö tulisi laskemaan alle 2 TWh tasolle vuoteen 2025 mennessä, kun nykyisellä kehityksellä tämä taso tullaan saavuttamaan jo huomattavasti aikaisemmin.

Nyt vajaa vuosi myöhemmin olemme valitettavasti nähneet, että kesän 2020 ennusteeni ovat toteutuneet täysimittaisina. Päästöoikeuden hinta noussut lähelle 40 €/tn tasoa ja energiaturpeen käyttö on puolittumassa jo vuoteen 2023 mennessä. Lisäksi kaikille on tullut selväksi, ettei JTF:stä ole saatavilla tukea tästä muutoksesta eniten kärsiville eli energiaturpeen tuotannosta ja toimituksista elantonsa saaville yrityksille.

Energialaitokset ovat taloudellisten syiden vuoksi pakotettuja vähentämään nopeasti turpeen käyttöä. Valitettavasti korvaajaksi on monessa paikassa tullut tuontihake ja kotimaisen energiapuun käyttö ei ole juurikaan kasvanut, vaikka energiaturpeen käyttö on nopeasti laskenut. Samalla energialaitosten kyky investoida uusiin teknologioihin on vaarantunut, koska kasvaneita polttoainekustannuksia ei voi suoraan viedä asiakkaiden maksettavaksi rasittamaan esim. kuntataloutta julkisten tilojen lämmityskustannusten nousuna.

Nyt voikin todeta, että hallitus on totaalisesti epäonnistunut tämän muutoksen hallinnassa. Tavoitteena oli saada lisätuloja energiaverotuksesta, kotimaisen energiapuun hallittu kasvu (mm. ensiharvennusrästien hyödyntäminen), CO2-päästöjen laskeminen uusien tekniikoiden (ei polttoon perustuvien) sisäänmarssin avulla ja alan toimijoiden tukeminen tässä muutoksessa. Yksikään näistä tavoitteista ei ole toteutumassa, mutta valitettavasti kaikki negatiiviset uhkakuvat ovat toteutuneet.

Mikä sitten avuksi? Päästökauppaan on kansallisesti lähes mahdoton vaikuttaa. Se on tässä kohtaa valitettava tosiasia. Mutta verotukseen on mahdollisuus koskea, jos vain tahtoa löytyy.

Toistankin viimevuotisen esitykseni. Hallituksen täytyy kuunnella energia-alan toimijoita ja lähteä rohkeasti hakemaan korjaavia toimenpiteitä. Vääriin ennusteisiin perustuneet päätökset on korjattava.

Hallituksen syyskuun budjettiriihessä lanseeraama ns. lattiahintamekanismi voisi olla pohja tälle. Mekanismi tarvitsee kuitenkin joustoa myös toiseen suuntaan eli päästöoikeuden hinnan noustessa tulee turveveroa laskea. Tällaisesta kiikkulaudasta on meillä hyvät kokemukset energiapuun muuttuvan sähköntuotantotuen muodossa, joka tunnetaan ns. Pekkarisen kiikkulautana. Tämä järjestelmä on edelleen voimassa, mutta päästöoikeuden korkean hinnan vuoksi, tukea ei tällä hetkellä makseta. Tämä uusi järjestelmä voisi olla määräaikainen ja voimassa esimerkiksi vuoteen 2025 asti, ja se antaisi yhden mahdollisuuden alan kaikille toimijoille aitoon oikeudenmukaiseen ja hallittuun siirtymään. Kiikkulaudan asentoa asetellessa lähtöpisteenä täytyy olla, että nykyisellä päästöoikeuden hinnalla turvevero olisi lähellä nollaa. Nyt päästöoikeuden ja turveveron kustannus yhtä energiaturpeella tuotettua megawattituntia kohden on yli 19 euroa. Mikä on enemmän kuin tuontihakkeen hinta. Tässä on juurisyy rekkaralliin.

Pasi Rantonen
Bioenergia ry, turvevaliokunnan pj.