Kuka vei metrien sedimentit järvien pohjista?

1.9.2020 14.27 | Ahti Martikainen

Olen ollut nykyisessä työssäni runsaat yhdeksän vuotta. Vielä reilut viisi vuotta sitten monet turvetuotantoa lähes uskonnollisesti vastustaneet maallikkotiedemiehet kiersivät soita muoviämpärien kanssa ja kertoivat ”totuutena”, että turvetuotantoalueilla järvien pohjissa on metrien turvepatjat. Turvetuotannon mittaukset ajoitettiin heidän mukaansa niin, ettei mittauksiin jää kuin murto-osa kiintoaineesta. Ja monet toimittajat nielivät syötin, koukkuineen ja kohoineen. Turvetuotanto pilaa vedet, jopa niillä alueilla, joilla ei ole turvetuotantoa. Silloin oli hyvä syöttää omaa propagandaa medialle, kun ei ollut tieteellisesti tutkittua tietoa, mistä sedimentit järviin menee.


Keski-Suomessa toteutettiin TASO-hankkeen yhteydessä tutkimus, jossa vertailtiin jatkuvatoimisen mittauksen ja kahden viikon välein tapahtuvan käsinäytteenoton korrelaatiota. Vapolla oli varmuuden vakuudeksi eri vuosina eri puolilla Suomea Valmetin/Metson toimittamat jatkuvatoimiset mittarit mittaamassa vesistövaikutuksia. Näiden tulosten mukaan kahden viikon välein tapahtuva näytteenotto korreloi yli 90-prosenttisesti jatkuvatoimisten mittareiden tulosten kanssa. Mittareiden mittaustulokset olivat kaikkien kansalaisten saatavilla. Keskustelu hieman vaimeni, mutta ei loppunut.

Geologinen tutkimuskeskus tutki kahdeksan vuotta sitten kahden järven sedimentit. Martinjärven ja Iso-Kivijärven. Monien yllätykseksi turvetuotantoalueella sijaitsevan Martinjärven sedimentti oli Tsernobylin jälkeen ohuempi kuin verrokkijärven, jonka alueella ei ole turvetuotantoa. ”Väärin tutkittu” ja ”varmaan Vapo lahjonut tutkijat” oli tuomio tutkimukselle.

Nyt GTK on tutkinut 30 järviparia ja tulos säilyi samana. Viimeaikaisen kiintoaineksen ja hiilen kertymisen arvioimiseksi sedimenttien ikää selvitettiin ihmisen aiheuttamien, ydinkokeisiin ja -onnettomuuksiin liittyvien radioaktiivisen cesiumin (Cs) laskeumien perusteella. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta johtuva Cs-pitoisuuden nousu vuoden 1986 kerrostumissa on Pohjois-Euroopassa hallitsevin piirre. Tässä tutkimuksessa suurimmasta osasta tutkittuja järvisedimenttiprofiileja oli selkeästi tunnistettavissa vuoden 1986 laskeumasta johtuva cesiumin piikki, ja järviryhmien välillä ei havaittu tässä eroavaisuuksia. Kohdejärvissä vuoden 1986 piikki oli keskimäärin 6,1 cm syvyydessä (vaihteluväli 3–15 cm), kun se vertailujärvissä oli keskimäärin 7,1 cm (vaihteluväli 3–17 cm). Kummassakaan järviryhmässä ei esiintynyt kuin muutaman senttimetrin paksuisia sedimenttikertymiä vuoden 1986 jälkeen.

Eli turvetuotannon alueilla sijaitsevissa järvissä oli vähemmän Tsernobylin jälkeen tullutta pohjasedimenttiä. Monia tulos yllätti. Minua ei.

GTK:n tutkimuksen tulosten perusteella ihmistoiminta on muuttanut sedimenttien koostumusta laajasti. Turvetuotannon vaikutuksia ei kuitenkaan pystytty erottamaan muista tekijöistä sedimentin koostumuksen tai kertymänopeuksien osalta.

Muiden maankäyttömuotojen tavoin turvetuotanto kuormittaa vesistöjä. Turvetuotanto järvien valuma-alueella ei kuitenkaan aiheuta järvien pohjiin nopeasti kertyviä metrien paksuisia orgaanisia sedimenttejä, kuten ei muukaan maankäyttö näytä tekevän. Sedimentin koostumuksen ja kertymien muutokset ja erot tutkituissa järvissä heijastelevat erilaisia alueellisia yleismuuttujia, maankäyttöä sekä globaaleja ilmasto- ja ympäristömuutoksia. 

Jostakin syystä tämä uutinen ei ylittänyt yhdenkään median uutiskynnystä. Se ei ollut sittenkään uutinen. Jos asia oli laajasti tiedossa odotan aikamoista määrää oikaisuja aikaisemmin julkaistuihin ”uutisiin”. Nyt olisi tuoretta kansainvälisen tiedeyhteisön vertaisarvioimaa uutta tietoa rakentavan keskustelun pohjaksi.

Tutkimus on julkaistu vertaisarvioituna artikkelina Geosciences-julkaisusarjassa ”Sedimentation Patterns of Multiple Finnish Lakes Reveal the Main Environmental Stressors and the Role of Peat Extraction in Lake Sedimentation”. Jos haluaa tutustua tutkimukseen, se löytyy täältä: linkki julkaisuun .

GTK:n tiedote taas täältä:GTK // Tiedote // Uutta tietoa järviemme pohjista: miten turvetuotanto vaikuttaa alapuolisten vesistöjen pohjakerrostumiin 

Ahti Martikainen

Uutinen (uutiset) tarkoittaa uutta tietoa ajankohtaisista asioista. Uutisia voidaan jakaa usealla eri tavalla, muun uassa sanomalehden, television, radion, matkapuhelimen ja internetin välityksellä. Yhteistä näille kaikille on se, että ne ovat joukkotiedotusvälineitä, joilla voidaan viestiä suurille joukoille toistuvasti.

Uutisointi on journalismia, joka tyypillisesti kirjoitetaan tai esitetään uutisten kaltaisella tyylillä. Useimmiten toimittajat ensin tutkivat uutisten taustat ja esittävät ne sitten yleisölle totuudenmukaisesti tarkoituksenmukaisessa muodossaan. Jos uutisella halutaan muokata kohteen mielipidettä (totuudenmukaisella tai valheellisella aineistolla), on kyse propagandasta.