Möläytysten sietämätön keveys

29.6.2020 10.15 | Ahti Martikainen

Julkisuudessa on hämmästelty, miksi Sitran tarjous turvealan reilusta tappamisesta aiheuttaa laskutaitoisissa kritiikkiä. Alla olevassa kuvassa on eri polttoaineiden kustannukset lämpöä ja sähköä tuottavan CHP-laitoksen näkökulmasta. Polttoaineiden kustannusten lisäksi niiden saatavuus määrää ajojärjestyksen.

Sitran työpaperin ehdotus oli, että nostetaan energiaturpeen vero vuoteen 2025 mennessä eli neljässä vuodessa kivihiilen tasolle.  Suomeksi se tarkoittaa 25 euron hinnannousua turpeella tuotettua MWh:a kohden. Turpeesta tulisi kalliimpaa kuin tukkipuu.


Sitten ehdotettiin, että nostetaan puun polton verotusta, ettei puuta menisi holtittomasti polttoon. Eli puusta pitäisi tehdä verotuksellisesti liki yhtä kallista kuin turve. Käytännössä tuo Sitran ehdotus tarkoittaisi sitä, että noin kahden miljoonan sellaisen kaukolämpöasiakkaan, joiden lämpö tuotetaan nyt hiilellä ja turpeella, nousisi erittäin paljon. Monet kunnalliset energiayhtiöt joutuisivat poistamaan taseistaan kertarysäyksellä vielä poistamattomat vanhat kattilat ja rahoittamaan uusien kattiloiden investoinnit joko nostamalla lisää kaukolämmön hintaa tai kunnallisveroa. Ja kaikki tämä ihan turhaan, sillä muutamassa vuodessa turpeen energiakäyttö puolittuu, puhuu Sitra mitä höpöjä tahansa siitä, että käyttö ei muka juurikaan vähene viiteentoista vuoteen.

 

Energiayhtiöt vastaavat siitä, että asukkailla on aina lämpöä ja lämmintä vettä. Sähköä voi tuoda kaukaakin, mutta lämpöä ei. Jos ei saa laittaa kattilaan turvetta, sinne laitetaan puuta tai jos maakaasua on niin sitä. Puu ostetaan siihen hintaan, mitä se markkinoilla maksaa. Sitran ehdotus nostaisi ainespuun hintaa, koska muuta poltettavaa ei monessa osaa maata ole. Puu on saatava aika läheltä, sillä se ei kestä pitkiä kuljetuksia. Moni ei ehkä tiedä, että kun vastaan tulee hakerekka tai turverekka, sen kuorman arvo on vain pari tuhatta euroa. Sitä ei kannata kuljettaa kauas.

Kylmä fakta on, että Suomessa ei ole tällä hetkellä riittävästi puuta korvaamaan turpeen ja hiilen polttoa. Joka vuosi tarvittaisiin lisää kahden Äänekosken tehtaan verran lisää puuta poltettavaksi. Sitran ehdotus ajaisi Suomen metsäteollisuuden suuriin vaikeuksiin ja tekisi melkoisen loven kansantalouteen. Vai halutaanko, että Suomi alkaa massiivisen poltettavan puun tuonnin Venäjältä? Jos sitä halutaan, se pitää sanoa ääneen. Minusta ei kovin reilu ehdotus.

Laista lopettaa turpeen käyttö, en sano mitään. Lopetetaan saman tien polttomoottorit.

Erikoinen oli myös ehdotus kasvuturpeen ja kuiviketurpeen kieltämisestä. Aloitetaan kuivikkeista. Suomessa lähinnä karjatiloissa, sikaloissa ja siipikarjatiloilla, käytetään liki miljoonaa kuutiota kuiviketurvetta. Kuiviketurverekan arvo on se samaiset pari tuhatta euroa. Sitran ehdotus korvata turvetta järviruo’olla tai osmankäämisilpulla täytyi olla huonoa huumoria. Kumpaakaan ei ole, ja jos olisi, ne olisivat liian kalliita. Reilu ehdotus tarkoittaisi tuhansille maatalousyrittäjille toimeentulon loppua. Ja suomalaisille siirtymistä tuontimaitoon ja -lihaan. Jos tätä halutaan tehdä reilun siirtymän nimissä, niin melko erikoista reiluutta.

Kasvuturpeella tuotetaan ruokaa niin Suomessa kuin Euroopassakin. Euroopan kasvualustamarkkina nielee turvetta noin 40 miljoonaa kuutiota. Siitä Suomen osuus on pari prosenttia. Eurooppa tulee toimeen ihan hyvin ilman Suomen turvetta, Suomen puutarhat eivät. Kasvuturvetta tuottavat Saksa, Kanada, Baltian maat, Venäjä ja Valkovenäjä. Ja jos turvetta ei saada riittävästi, lisätään kookoskuidun tuontia merten takaa.  Luulisi koronan opettaneen, että lähellä tuotettu ruoka on huoltovarmuuden kannalta aika hyvä juttu.

Sitran tutkimuksen alkulähtökohta ei kestä tarkastelua. Otetaan joku skenaario siitä, ettei energiaturpeen käyttö vähene riittävän nopeasti ja perustellaan väärillä luvuilla keinoja, joista on haittaa monelle eri sektorille. Korjataan konetta, mikä ei ole rikki. Ja korjataan väärin.

Turvetuotannon pinta-ala on Suomessa nyt 60 000 hehtaaria. Viiden vuoden päästä noin 30 000 hehtaaria. Suomessa on ojittamattomia ja suojeltuja soita 5 miljoonaa hehtaaria eli hehtaari jokaista suomalaista kohden. Meillä on ollut 5 vuotta laki, joka estää uusien soiden avaamisen ojittamattomille soille. Turvetuotanto ei enää uhkaa ojittamattomia soita.

Turvetuotannon typpi- ja fosforikuorma on alle puoli prosenttia vesistöjen kokonaiskuormituksesta. Se, joka väittää, että turvetuotanto rehevöittää Suomen järvet, kannattaa lukea Suomen ympäristökeskuksen raportti eri maankäyttömuotojen osuuksista vesistökuormitukseen https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159464/SYKEra_35_2015.pdf?sequence=1

Ja olipa työpaperiin eksynyt maininta, että turvetuotanto heikentää soiden biodiversiteettiä peruuttamattomasti. Niin muuttaa. Janakkalan Röyhynsuolla tuotettiin 10 vuotta sitten turvetta. Nyt siellä on lintuparatiisi, jolta on bongattu yli 100 lajia.

Jos työpaperin tutkijat ihmettelivät raportin alan edustajien keskuudessa saamaa nuivaa vastaanottoa, yllä ovat ne syyt. Ne kaikki olisi voitu kertoa etukäteen, jos joku olisi ymmärtänyt kysyä alan ammattilaisilta.  Me alalla työskentelevät uskomme, että energiaturpeen käyttö puolittuu viidessä vuodessa ja menee melko marginaaliin kymmenessä vuodessa. Uskomme, että saamme tulevaisuudessa vastuullisesti tuotetusta kasvu- ja kuiviketurpeesta lisää hyvinvointia kaikille suomalaisille ja aktiivihiilen jalostaminen ja muiden suobiomassojen jalostaminen korkean jalostusasteen tuotteiksi voi hyvinkin olla jonkinlainen Pikku-Nokia. En reiluuden nimissä tappaisi tätä lasta kehtoon.