Jos vaikeat sopeutustoimet eivät onnistu, miksi ei aloitettaisi helpoista

22.8.2013 10.14 | Ahti Martikainen

Kauppa- ja vaihtotase ovat vaikeita asioita yksinkertaistaa. Jos taseet ovat positiivisia, silloin kansakunnalle jää varallisuutta säästöön. Jos ne ovat negatiivisia, varallisuus hupenee. Kun kansantalouden menot eivät juuri koskaan seuraa taseita, alijäämä katetaan velalla. Tänä vuonna Suomi velkaantuu lähes miljoona euroa (1 000 000 eur) tunnissa eli 15 000 euroa minuutissa. Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa ja nyt lähennellään jo sataa miljardia. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille.


 Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut muutamassa vuodessa 25 prosentista 15 prosenttiin. Se ei nouse, vaikka elvytettäisiin. Näillä näkymin Suomen talouskasvu on pysyvästi hidastunut.

Suomen vaihto- ja kauppatase on heikentynyt lähes yhtäjaksoisesti kymmenen viime vuoden ajan. roimasta ylijäämästä on tultu alijäämään. Tästä kymmenen vuoden kehityksestä kännykkäviennin loppuminen selittää runsaat 5 miljardia ja ehkä vähän yllättäen ulkomaille maksettava energialasku toiset runsaat 5 miljardia ja velanotto loput.

Kymmenen vuoden aikajaksolla ei energian kokonaiskulutus ole juurikaan muuttunut Suomessa. Koska Suomen energiaomavaraisuus on vain reilut 30 prosenttia vaikuttaa tuontienergian kallistuminen rajusti kauppa- ja vaihtotaseeseemme. Kymmenen vuoden aikana tuontienergian lasku on yli kaksinkertaistunut kymmenen miljardin euron tasolle.

Suomessa on mittaamattomat kotimaisen energian varannot puussa ja turpeessa. Tällä hetkellä kotimainen polttoaine vaihtuu kiihtyvään tahtiin tuontipolttoaineiksi. Kauppatase heikentyy ja lisäksi kotimaisen energian positiiviset työllisyysvaikutukset ja välilliset verotulot vähenevät.

Eikö nyt kannattaisi ottaa mallia naapureistamme Virosta ja Norjasta. Kumpikin on energiaomavarainen ja Suomi tuo kummastakin maasta energiaa, jonka se voisi itse tehdä omista luonnonvaroistaan.

Lisäämällä kotimaisen energian käyttöä, parantaisimme taseitamme, työllisyyttämme ja budjetin alijäämää. Auttaisiko asian ymmärtämistä, jos alijäämää kutsuttaisiin sen oikeilla nimillä. Alijäämä tarkoittaa halvempaa terveydenhuoltoa, tarvetta pidentää työuria, vanhuspalvelujen heikompaa saatavuutta, suurempia luokkakokoja peruskouluihin, korkeampia veroja ja kaikkien julkisen talouden budjettimomenttien juustohöyläämistä.

Kun valtio tuhlaa yli varojensa, sitä kutsutaan kauniisti elvytykseksi. Suomen velkaa lyhentävät – jos pystyvät – tulevat sukupolvet. Heiltä ei ole kysytty mitään. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja 16 000 euroa valtion velkaa – ja kotikunnan velat siihen päälle. Jokaisella työssäkäyvällä on 40 000 euroa valtion velkaa.

Outoa tässä valinnassa on se, että valinta on valtiotasolla pitkälti omissa käsissämme. Lisää velkaa vai lisää kotimaista energiaa? Totta kai kotimaisen energian valinnan edellytyksenä täytyy olla vastuullinen tuotanto.