Onko neljä prosenttia paljon ja onko kaksi prosenttia vielä aivan liikaa?

30.10.2019 7.28 | Ahti Martikainen

BBC vaivautui lokakuun lopussa Suomeen tekemään juttua energiapolitiikastamme. Tapasin toimittaja Gatehousen ja annoin hänelle taustatiedoiksi Motivan luvut Suomessa käytetystä energiasta vuonna 2017. Luvut ovat suuruusjärjestyksessä seuraavat: puulla tuotettiin energiastamme 27 %, öljyllä 23 %, ydinvoimalla 17 %, hiilellä 9 %, maakaasulla 5 %, tuuli- ja vesivoimalla yhtensä 5 %, sähkön nettotuonti oli 5 %, turpeella tuotettiin 4 % ja kaikki muut näihin kuulumattomat eli geoterminen ym. oli yhteensä 5 %.


”Eihän tuo 4 % kovin paljoa ole”, totesi toimittaja ennen jutun tekoa. Kerroin, että Suomen tavoitteena on puolittaa energiaturpeen käyttö vuoteen 2030 mennessä eli silloin sen osuus on nykytoimenpiteillä alle kaksi prosenttia kokonaisenergiasta. Sanoin, että tuohon päästään nykyisellä päästökaupalla.

”Pärjääkö Vapo, jos turpeen hinta nousee?” kysyi toimittaja. Vastasin, että kyllä Vapo varmaan pärjää, sillä yhtiö rakentaa strategiaansa muulle kuin energiaturpeelle. Lisäksi energiaturpeessa veroluonteiset korotukset siirtyvät normaalisti kaukolämmön hintaan eli veronkorotuksen maksavat asiakkaat, eivät energiayhtiöt. Samoin loogisesti veronkorotuksen seurauksena on todennäköisesti puun hinnan nousu ja sähkölämmityksen suosion kasvu.

Nuo yllä olevat luvut osoittavat, että sähköä tuodaan vuosittain enemmän kuin turpeella tuotetaan energiaa. Siitä puhutaan aika vähän. Tuontisähkö on tuojalle siitä mukava energialähde, että se muuttuu rajalla täysin päästöttömäksi. Hyvä on, että sähköä kuitenkin on saattavissa nykyisessä maailman tilanteessa, sillä talvipäivinä Suomi tuo kolmanneksen sähköstään ulkoa. Jos sähkölämmitys yleistyy, niin kysyntä kasvaa. Toivottavasti Olkiluoto valmistuu. Muuten on riskejä luvassa sähkön huippukulutuskausina esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin valtion rajan yli tuleva siirtoyhteys ei toimi. Tai jos vielä samaan aikaan on joku iso voimala alhaalla.

Turhan usein energiakeskustelussa vaaditaan jostakin luopumista ja jätetään asia puolitiehen. Pitäisi tietenkin antaa ehdotus, millä lopetettava korvataan. Itse kannatan uutta tekniikkaa, kun se on käytettävissä.

Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua on käytössä modulaarisia pienydinvoimaloita, jotka tuottavat vain kuumaa vettä kaukolämpöverkkoihin. Jos ei Suomessa, niin uskon, että Eestissä kyllä. Mutta se on varmaa, ettei ihan lähivuosina meillä ei ole käytössä noita päästöttömiä vedenkeittimiä eli siihen asti mennään näillä mitä on.

Energiassa ei ole oikeastaan muuta vaikeutta kuin sen varastointi. Jos saisimme talteen tuulisten päivien  ylimääräisen sähkön tyynien talviöiden varalle, niin mikäpä tässä olisi olla kieltämässä vaikka mitä polttamalla tehtävää energiaa. Uskon, että sekin päivä koittaa. Halvan sähkön tai sähkön negatiivisen hinnan aikaan voidaan sähköllä tehdä vedestä vetyä ja yhdistää sitä hiilidioksidiin ja näin valmistaa synteettisiä kaasuja, joihin varastoidaan energiaa. Ja käytetään noita kaasuja sitten energiantuotantoon, silloin kun tarvitaan. Hyötysuhde on vielä vähän ongelma, mutta paranee koko ajan.

Tuo aika on näköpiirissä, mutta se ei ole ihan vielä käsillä. Voi olla, että kymmenen vuoden päästä se on. Minusta erittäin suuri riski on, että liika into fossiilisista luopumiseen, johtaa turhan pitkään sitoutumiseen jo nyt vanhaan tekniikkaan. Liian nopea vaatimus kivihiilestä, turpeesta ja kaasusta luopumiseen, johtaa siihen, että maahan rakennetaan valtava määrä erillisiä puuta polttavia lämpölaitoksia. Koska vielä ei ole oikein muita mahdollisuuksia tehdä kaukolämpöä teollisessa mittakaavassa.

Mitä jos antaisimme tuon turveongelman, jos sen haluaa ongelmana nähdä, mennä nykyisellä päästökaupalla lähes marginaaliin kymmenessä vuodessa ja sitten siirtyä hallitusti näihin uusiin tekniikoihin. Tulisi aika paljon halvemmaksi ja aiheuttaisi vähemmän häiriöitä energiasektorille, asumiskustannuksiin ja metsäteollisuudelle.

Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 on maailman mittakaavassakin erittäin kunnianhimoinen tavoite ja siihen ei helpolla vanhoilla konsteilla päästä. Uusilla voidaan päästäkin. Jos nyt halutaan hinnalla millä tahansa nopeuttaa tuota kahden prosentin osuudestakin irti pääsyä, niin riskinä on entisen miehen murheet.

Tuo entinen henkilö säästi kympin kenkiä ottamalla tosi pitkiä askelia, joiden seurauksena repesi viiden kympin housut.