Lautta palaa – hypätäänkö vai sammutetaanko?

25.1.2019 7.33 | Vesa Tempakka

Toimialasta riippumatta myymättömän hävikin minimointi on järkevintä ja kestävintä toiminnan tehokuuden edistämistä. Tämä on helppo ymmärtää elintarviketeollisuuden esimerkin kautta. Pilaantuviin tuotteisiin liitetään viimeinen myyntipäivä, mitä ei pidä sotkea viimeiseen käyttöpäivään. Viimeistä myyntipäivää seuraavana päivänä oikein kylmäketjussa pidetty jugurtti on täysin kuranttia tavaraa.


Nyt vaalien lähestyessä puolueilla näyttää olevan tarve kertoa eri polttoaineille viimeisiä käyttöpäiviä. Kivihiilelle on jo annettu viimeinen käyttöpäivä eli 2029. Vihreät haluavat turpeen käytön loppuvan 2025 ja kokoomuksenkin mukaan merkittävän turpeen käytön olisi loputtava 2035.

Vastaus kivihiilen ja turpeen korvaamiseksi tuntuu yleisimmin olevan puun polton lisääminen, sillä jotainhan kaukolämpökattiloissa on poltettava. Viime viikolla energiateollisuus julkisti viime vuoden luvut kaukolämmöstä. Kaukolämpöä kului hieman edellisvuotta enemmän. Puolet suomalaisista on kiinni kaukolämmössä eli sen asema on vankka. Viime vuonna kivihiilen osuus kaukolämmön tuotannossa oli noin viidennes. Kuluvalla vuosikymmenellä kaukolämmön hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet yli neljänneksen ja Energiateollisuus ry:n ennusteen mukaan sama kehitys jatkuu. Eli kaukolämmön päästöt ovat vähentyneet ja vähenevät nopeammin kuin mitä Suomen energia- ja ilmastostrategiassa on tavoiteltu.

Viime vuonna päästöt nousivat kuitenkin prosentin, koska talvi oli kylmä ja kuivasta hakkeesta oli pulaa. Kun kaupungit kuitenkin haluttiin pitää lämpimänä, turvetta poltettiin edellistalvea enemmän. Ei olisi poltettu, jos muuta poltettavaa olisi ollut.

Toinen asiaan liittyvä vaalitenttien kysymys on hakkuiden lisääminen ja osana tätä: saadaanko kantoja hyödyntää nykyistä enempää? Jos kivihiili, turve ja kantojen lisäkäyttö halutaan kieltää sekä pitää huoli metsäteollisuuden raaka-aineesta ja hiilinieluista yhtä aikaa, tarkoittaa tämä yhtälö yksiselitteisesti puun tuontia polttoon. Joko junalla Venäjältä tai laivoilla valtameren takaa. Tämä on se tiukkojen ”viimeisten käyttöpäivämäärien” lopputulos energia-alalla.  Kivihiilen ja turpeen korvaamiseen tarvitaan pitkälti yli 10 miljoonaa kuutiota puuta ja pääosin Etelä-Suomeen. Puuta, jota ei ole.

2030-luvun ennusteissa varsin suuri osa kaukolämmöstä tuotetaan puun lisäksi ”uusilla teknologioilla”.  Näillä tarkoitetaan lämpöpumppuja, energiatehokkuuden lisäystä ja sellaisia aivan uusia teknologioita, joita ei vielä ole. Valitettavasti ainakaan minulle ei ole tietoa siitä, mikä on se uusi Suomen energia-alan uuden teknologian ekosysteemi, joka poistaa päästöt, ei lisää investointeja, pitää yllä huoltovarmuuden ja työllisyyden. Nyt meillä on varsin toimiva ja hallitusti uusiutuva energiapaletti. Neuvoisin olemaan polttamatta tätä lauttaa, ettei käy kuin kuuluisassa ”burning platformissa”, joka todellakin loi kriisin ilmapiirin, joudutti Nokian puhelinliiketoiminnan alas ajoa ja meinasi tuhota koko yhtiön.  Jos haittapuolia hakee, niin tuossa tapauksessa uutta ekosysteemiä ei sitten syntynytkään.

Tekniikka kehittyy toki nopeasti ja päästökauppa ohjaa polttoainevalintoja automaattisesti kohti päästöttömämpiä polttoaineita. Energia-alalla kvartaali on neljä vuotta IT-alan vuosineljännesten sijaan. Muutokset vain vaativat aikaa.  Uskomalla, että laittamalla tiukkoja päivämääriä eri polttoaineiden viimeisiksi käyttöpäiviksi kehitystä voidaan oleellisesti muuttaa, vaatisi perusteita. Vaarana on tavaton määrä hukkainvestointeja, heikompi kauppatase ja huoltovarmuuden aleneminen ja tietenkin energian tai tässä yhteydessä lämmön hinnan nousu.  Jos kesken kuoletettua energiainfraa joudutaan uusimaan poliittisten päätösten takia, niin kyllä niille ylimääräisille kustannuksille maksaja löytyy. Kysykää vaikka Carunan asiakkailta.

Ohjeeni onkin antaa nykyisen hyvän kehityksen jatkua. Vältetään ehdottomien päivämäärien aiheuttamia hukkainvestointeja ja käytetään ne rahat uuden teknologian kehitykseen. Pidetään huolta työllisyydestämme, huoltovarmuudesta ja kuluttajien energian hinnasta. Suomi taitaa olla mitalisijoilla Euroopassa päästöjen vähentämisessä. Tämä on seikka, josta pitää olla ylpeitä.