Otetaan mallia Tanskasta - mutta vain rikossarjoissa ja brändäyksessä

9.11.2018 12.28 | Ahti Martikainen

Kahdessa eri ammatillisessa energiatapahtumassa parin viikon sisällä olen törmännyt samaan järjettömyyteen. Toivotaan Suomen ottavan mallia Tanskasta ja pidetään Suomea aivan uusiutuvan energian takapajulana. Jos jostakin pitää mallia ottaa, niin olkoon mallina vaikka rikossarjat. Ja niistä on otettukin, sillä aika tarkkaan Sorjosen käsikirjoitus, musiikki, kuvaus ja tyyli noudattaa ruotsalais-tanskalaisen Sillan mallia. Jos jostakin tekisi mieli ottaa energia-asioissa mallia, niin Ruotsista, jossa vähäpäästöisen sähkön osuus on 97 %. Valitettavasti meillä vaan ei ole samaa määrää vesivoimaa.


Entäpä Tanska? Tanskan sähköntuotanto on vajaat puolet Suomen tuotannosta eli noin 30 TWh. Tuulta ja aurinkoa on tuosta lähes puolet, mutta se toinen puoli tehdäänkin polttamalla. Kokonaissähköstä neljännes tehdään kivihiilellä, biomassalla 12 prosenttia ja kaasulla sekä jätteillä kummallakin 6 prosenttia. Suomessa vähäpäästöisen eli ydinvoiman, vesivoiman, bion ja tuulen osuus on 80 %. Missä kohtaa meidän kannattaisi ottaa mallia Tanskasta? Tanskassa sähkön hinta on tuplat Suomeen, koska silloin kun tuulee, Tanska vie halvalla sähköä ja silloin kun ei tuule, se ostaa kalliilla sähköä.  Ai niin. Lämmöstä 40 % tulee biomassasta omasta puusta, tuontipuusta Baltiasta ja oljesta. Loppuosa on hiilen kaasun ja jätteiden polttoa.  Suomessa bion osuus kaukolämmössä, on selkeästi suurempi, mikä kääntää Suomen kokonaisenergiatarkastelussa entistä selvemmin voittajaksi tässä maaottelussa.

Viestintä- ja markkinointi-ihmisenä minun on pakko antaa seisaallaan aplodit Tanskan viestijöille. Kuinka noista tarpeista saadaan toimittajat, ympäristöihmiset ja suuri yleisö päättäjiä myöden hurraamaan Tanska Suomen ohi alan johtavaksi toimijaksi.

Viime viikolla MTV:n 10-uutisissa kerrottiin, että monet linnut ovat vaikeuksissa ilmastonmuutoksen johdosta. Tilannetta heikentää se, että Suomessa on niin vähän luonnontilaisia ja suojeltuja metsiä ja soita. Uutisen mukaan niitä on vain pieninä rippeinä. Totta vai tarua?

Suomen maapinta-ala on 304 000 neliökilometriä eli 30,4 miljoonaa hehtaaria. Suomessa on suojeltuja metsiä 2,7 miljoonaa hehtaaria, suojeltuja soita 1,2 miljoonaa hehtaaria ja lisäksi ojittamattomia luonnontilaisia soita 2,9 miljoonaa hehtaaria. Eli tuo uutisissa mainittu rippunen eli 6,8 miljoonaa hehtaaria onkin 22,3 % maapinta-alasta. Onko se paljon vai vähän?  Se vastaa pinta-alaltaan Irlantia ja yllä mainittu Tanska sopisi sinne 1,5 kertaa. Missään nimessä ei pitäisi tarkistamatta antaa uutisissa tietoa, että olemme ympäristövastuussa ja suojelussa aivan eturivissä. Olkaamme ylpeitä, mitä olemme tälläkin alueella tehneet. Ja ettei tarvitse kysyä, niin metsäojitettua suota meillä on 4,65 miljoonaa hehtaaria, maatalouden suopeltoja 0,25 miljoonaa hehtaaria ja turvetuotannossa 0,07 miljoonaa hehtaaria. Tanskan mallilla ja brändäystaidoilla olisimme todellinen suojelun suurvalta.

Kun puhutaan uusiutuvan energian tavoitteista ja erityisesti saavutuksista, niin olemme todellinen Euroopan suurvalta. Alla olevasta linkistä löytyy EU-maiden ranking. Olemme komeasti Ruotsin jälkeen kakkosena. Tanska on sijalla 5 ja Energiewende-Saksa sijalla 18. Eli ei oteta mallia sieltäkään.

 https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Renewable_energy_statistics

Näin vaalivuonna meidän kannattaisi enemmän kertoa siitä, mitä olemme saavuttaneet ja missä olemme muita edellä. Ehkä joku päivä tämä johtaisi siihen, ettei pohjoismaisissa, maailmalla mainetta niittäneissä rikossarjoissa rosvo olisi niin usein Martikainen, Lahtinen tai Virtanen.