Ahti Martikainen

Olin eilen viimeksi esittelemässä yhtiömme toimintaa Itä-Suomessa erään kaupungin päättäjille. Päättäjät olivat kenttäkäynnin jälkeen tyytyväisiä näkemäänsä ja toivoivat Vapolta lisää panostuksia turpeen korkeamman jalostusasteen tuotteiden kehittämiseen polttamisen sijaan.

Viime vuosina on julkaistu varmaan satoja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia sekä pidetty kymmeniä puheenvuoroja eduskunnassa, joissa todetaan ilman todistustaakkaa, että turvetuotanto on suuri syyllinen Suomen vesistöjen heikkoon tilaan.  Asiaa ei edes kannata monien mielestä tutkia, koska kaikki tietävät miten suuret turvetuotannon vaikutukset ovat.  Nyt on kuitenkin onneksi tutkittu.

Kahdeksan vuotta sitten juuri ennen eduskuntavaaleja sai tarjouksen siirtyä työskentelemään energia-alalle. Sain tulevalta työnantajalta tuhdin tietopaketin alan toimintaympäristöstä ja sen tulevaisuudennäkymistä.

Helmikuussa 2011 tehtiin sähkön kulutusennätys 14 900 MW. Omasta tuotannosta saatiin 12 000 MW ja loppuosa tuotiin Venäjältä ja Ruotsista. Tuolloin odoteltiin kovasti, että Olkiluoto kolmonen valmistuisi, jotta Suomi ei olisi niin riippuvainen pakkashuippujen aikaan tuontisähköstä.

Kahdessa eri ammatillisessa energiatapahtumassa parin viikon sisällä olen törmännyt samaan järjettömyyteen. Toivotaan Suomen ottavan mallia Tanskasta ja pidetään Suomea aivan uusiutuvan energian takapajulana. Jos jostakin pitää mallia ottaa, niin olkoon mallina vaikka rikossarjat. Ja niistä on otettukin, sillä aika tarkkaan Sorjosen käsikirjoitus, musiikki, kuvaus ja tyyli noudattaa ruotsalais-tanskalaisen Sillan mallia. Jos jostakin tekisi mieli ottaa energia-asioissa mallia, niin Ruotsista, jossa vähäpäästöisen sähkön osuus on 97 %. Valitettavasti meillä vaan ei ole samaa määrää vesivoimaa.

IPCC julkaisi raporttinsa. Raportin viesti on ollut selvä. Päästövähennyksillä on kiire. Nyt täytyisi nostaa keskusteluun aikajänne. Mitä eri toimenpiteet tarkoittavat 20 vuoden ja mitä esimerkiksi 100 vuoden perspektiivillä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa se, että Suomi on ilmastopolitiikan mallioppilas ja yksi harvoista maista, joka on tavoitteissaan. Saksa ja Tanska ovat kaukana takanamme niin vähennyksissä kuin uusiutuvien käytössä.

Suomessa tuotettiin kaukolämpöä viime vuonna vajaat 40 terawattituntia. Kaukolämmöstä noin 40 % tuotettiin metsäpolttoaineilla. Neljännes lämmöstä tuotettiin kivihiilellä ja loppuosa maakaasulla, turpeella, jätteillä ja pari prosenttia tehdään vielä öljyllä. Noin puolet Suomen kiinteistöistä on kytketty kaukolämpöön, joten asia koskettaa varsin monia. Kaukolämpöverkot ovat eräs kalleimmista infrastruktuureista, joten ihan helposti ja nopeasti eivät kaupunkien lämmitysratkaisut muiksi muutu. Kaukolämpökattiloissa käytettävä polttoaine on avainasemassa.

Energia-asioista uutisointi on vaikeaa. Uutiskynnys ylittyy varmemmin, jos julkistat, että toimiston katolle on asennettu yksi aurinkopaneeli tai tuulimylly kuin sillä, että poltat puuta neljänneksen aikaisempaa tehokkaammin ja selvästi puhtaammin. Energiatehokkuuden parantaminen kuulostaa arkisen tylsältä, mutta on mitä kannattavinta toimintaa, niin taloudellisesti kuin ympäristön kannalta.

Iloisella 90-luvulla olimme ystäväpariskunnan kanssa Viipurissa. Illalla huomasin neitokaisen sormessa kiiltävän sormuksen ja ryntäsin Drusba-hotellin aulaan ostamaan vaaleanpunaista shampanjaa ja paria sikaria juhlistamaan tapahtunutta. Hyvin närkästyneen oloinen portieeri vastasi sanomalla lakonisesti ”pyydä BMW, sitäkään ei ole”.

Kiitos viime blogin kommenteista ja myös suorasta palautteesta sähköpostiin. Monet kokeneet ja nimekkäät poliitikot ovat ottaneet kantaa, siihen että kivihiilen ja turpeen polttamisesta pitää luopua mieluummin nopeasti kuin hitaasti. Suomen nykyisellä lämmitysjärjestelmällä tämä tarkoittaa siis sitä, että lyhyellä tähtäyksellä lisäämme voimakkaasti puun polttoa ja vähän pidemmällä rakennamme selvästi lisää ydinvoimaa. Itse en ole muuta ratkaisua näille mielipiteille löytänyt. Kun katson ulos, en luota juuri nyt pelkästään tuulivoiman, aurinkovoiman ja lämpöpumppujen ratkaisevan ongelmaa.

Olin yhdessä energiaseminaarissa ja sieltä jäi muistiin pari lukua ja yleinen uskomus, että siirtymäajan jälkeen uusi tekniikka hoitaa energiaongelman. Kukaan ei kyllä pystynyt kertomaan kuinka pitkä siirtymäaika on ja miten se ratkaistaan. Akuilla, pumppuvoimaloilla vai uskomalla, että aina jossakin tuulee. Entäs jos uutta tekniikkaa ei olekaan tulossa?

Shellin pääjohtaja uskoo, että 2050 ajellaan vain sähköautoilla. Nesteen pääjohtaja uskoo, että biodieseliä käytetään silloin enää raskaan kaluston polttoaineena eli liikenne on käytännössä 0-päästöistä.

Öljyvaltio Norja on päättänyt näyttää mallia muille, kuinka rohkeilla päätöksillä viedään maata kohti uusiutuvaa energiaa. Norjan sähköautotiheys on maailman suurin. Norja tukee sähköautoilijoita helpotuksilla autoverossa, tietulleissa, parkkeerauksessa, latauksessa ja vakuutuksissa. Tulokset näkyvät.

Aloitetaan hyvistä uutisista. Maapallo ottaa vastaan kahdessa tunnissa sen määrän energiaa, mitä koko pallukallamme käytetään vuodessa. Aurinkopaneelit kehittyvät ja halpenevat jatkuvasti ja jo nyt päästään parhaimmilla paikoilla eli riittävän lähellä päiväntasaajaa ja riittävän korkealla merenpinnasta alle kolmen sentin kilowattituntihintoihin. Tästä valitettavasti moni Suomessakin on riemastunut, että lopetetaan heti kaikki polttaminen ja paneeleita vaan riviin, niin siinä ratkeaa niin sähkön kuin lämmön saantikin.

Maikkari markkinoi aikoinaan ohjelmistokarttaansa lupaamalla tietoa ja suuria tunteita. Tietoa tarjottiin uutisissa ja suuria tunteita elokuvissa ja draamasarjoissa. Näin some-aikakaudella tosi-tv:ssä tietoa on vähemmän ja tunteetkin enemmän käsikirjoitettuja. Energiakeskustelussa tunteet ja järki lyövät edelleen reippaasti toisiaan poskille ilman, että se juurikaan häiritsee ketään.