Ahti Martikainen, Director, Communications and Public Relations
Kahdeksan vuotta sitten juuri ennen eduskuntavaaleja sai tarjouksen siirtyä työskentelemään energia-alalle. Sain tulevalta työnantajalta tuhdin tietopaketin alan toimintaympäristöstä ja sen tulevaisuudennäkymistä.
Helmikuussa 2011 tehtiin sähkön kulutusennätys 14 900 MW. Omasta tuotannosta saatiin 12 000 MW ja loppuosa tuotiin Venäjältä ja Ruotsista. Tuolloin odoteltiin kovasti, että Olkiluoto kolmonen valmistuisi, jotta Suomi ei olisi niin riippuvainen pakkashuippujen aikaan tuontisähköstä.
Kuvitellaan, että sinulla on muutaman vuoden ikäinen maasturi. Käsi pystyyn, jonka mielestä sijoitus diesel-käyttöiseen laatumaasturiin on juuri nyt hyvä sijoitus viiden vuoden tähtäimellä. Huomioidaan ominaisuudet, käyttökustannukset ja sijoituksen arvonsäilyminen.
Kahdessa eri ammatillisessa energiatapahtumassa parin viikon sisällä olen törmännyt samaan järjettömyyteen. Toivotaan Suomen ottavan mallia Tanskasta ja pidetään Suomea aivan uusiutuvan energian takapajulana. Jos jostakin pitää mallia ottaa, niin olkoon mallina vaikka rikossarjat. Ja niistä on otettukin, sillä aika tarkkaan Sorjosen käsikirjoitus, musiikki, kuvaus ja tyyli noudattaa ruotsalais-tanskalaisen Sillan mallia. Jos jostakin tekisi mieli ottaa energia-asioissa mallia, niin Ruotsista, jossa vähäpäästöisen sähkön osuus on 97 %. Valitettavasti meillä vaan ei ole samaa määrää vesivoimaa.
Olen ”muutaman” kerran saanut viikon aikana vastata kysymykseen, että mikäs turpeen viherpesutemppu tämä yhteisyritys hollantilaisen BVB Substrates B.V:n kanssa on. Ja olen vastannut, että ei mikään temppu, vaan hyvin tarkkaan harkittu maailman kehitystrendien tukema, meidän turpeeseen pohjautuvan liiketoiminnan jättiloikka.
IPCC julkaisi raporttinsa. Raportin viesti on ollut selvä. Päästövähennyksillä on kiire. Nyt täytyisi nostaa keskusteluun aikajänne. Mitä eri toimenpiteet tarkoittavat 20 vuoden ja mitä esimerkiksi 100 vuoden perspektiivillä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa se, että Suomi on ilmastopolitiikan mallioppilas ja yksi harvoista maista, joka on tavoitteissaan. Saksa ja Tanska ovat kaukana takanamme niin vähennyksissä kuin uusiutuvien käytössä.
Kun budjettiin tarvitaan rahaa, kaivetaan vuosi vuoden jälkeen sama lista esiin. Energiaverot, tupakka, limpparit ja alkoholi. Kukapa nyt viitsisi ryhtyä puolustamaan tupakan, viinan ja makeanhimoisia.
Ja energiaverojahan on helppo nostaa, kun eihän kukaan tavallinen ihminen nyt energiaa osta. Maksakoot teollisuus, bensanjakelijat ja isot energiayhtiöt kun pahuuttaan polttavat kaiken maailman hiiliä, kaasuja ja turpeita.
Suomessa tuotettiin kaukolämpöä viime vuonna vajaat 40 terawattituntia. Kaukolämmöstä noin 40 % tuotettiin metsäpolttoaineilla. Neljännes lämmöstä tuotettiin kivihiilellä ja loppuosa maakaasulla, turpeella, jätteillä ja pari prosenttia tehdään vielä öljyllä. Noin puolet Suomen kiinteistöistä on kytketty kaukolämpöön, joten asia koskettaa varsin monia. Kaukolämpöverkot ovat eräs kalleimmista infrastruktuureista, joten ihan helposti ja nopeasti eivät kaupunkien lämmitysratkaisut muiksi muutu. Kaukolämpökattiloissa käytettävä polttoaine on avainasemassa.
Kesä oli kuuma ja sateeton. Jopa niin sateeton, että monelta turvetuotantoalueelta ei virrannut viikkokausiin lainkaan vettä alapuolisiin vesiin. Siitä huolimatta, moni oli nähnyt tuotantoalueilta tullutta mömmöä mökkirannassaan. Vapolla on Valmetin toimittamia jatkuvatoimisia mittareita eri puolilla Suomea. Mittarit ovat Valmet Oyj:n. Tämä pörssiyhtiö mittaa, analysoi ja julkistaa tulokset omilla nettisivuillaan. Nimensä mukaan jatkuvatoimiset mittarit mittavat veden virtaamaa ja sen laatua vuoden jokaisena päivänä ja tuntina.
Energia-asioista uutisointi on vaikeaa. Uutiskynnys ylittyy varmemmin, jos julkistat, että toimiston katolle on asennettu yksi aurinkopaneeli tai tuulimylly kuin sillä, että poltat puuta neljänneksen aikaisempaa tehokkaammin ja selvästi puhtaammin. Energiatehokkuuden parantaminen kuulostaa arkisen tylsältä, mutta on mitä kannattavinta toimintaa, niin taloudellisesti kuin ympäristön kannalta.
Kun ulkona on harvinainen toukokuinen helle, on hyvä aika kerrata menneen talven tapahtumia. Viime vuoden sateisen kesän jatkoksi satoi, satoi ja satoi tammikuulle saakka. Sitten alkoi kylmin jakso 30 vuoteen. Mistä meillä puhuttiin pakkasjakson aikana? Aika vähän energiasta puhuttiin ja silloinkin kerrottiin, että kyllä sähköä riittää, jos ei mitään merkillisiä siirtoyhteysvikoja tai ydinvoimaloiden alasajoja tapahdu samaan aikaan. Onneksi ei tapahtunut.
Iloisella 90-luvulla olimme ystäväpariskunnan kanssa Viipurissa. Illalla huomasin neitokaisen sormessa kiiltävän sormuksen ja ryntäsin Drusba-hotellin aulaan ostamaan vaaleanpunaista shampanjaa ja paria sikaria juhlistamaan tapahtunutta. Hyvin närkästyneen oloinen portieeri vastasi sanomalla lakonisesti ”pyydä BMW, sitäkään ei ole”.
Vantaan Sanomissa oli 13.3. 2018 Vantaan Energian vastine paikkakunnalla vellovaan polttoainegateen. Vantaan Energia uusii kattilansa käyttämään fossiilisten polttoaineiden sijaan kotimaisia polttoaineita. Muutoksen seurauksena kattilan vuotuinen päästö on sama kuin vanhan kattilan päästöt kahdessa viikossa.
Kiitos viime blogin kommenteista ja myös suorasta palautteesta sähköpostiin. Monet kokeneet ja nimekkäät poliitikot ovat ottaneet kantaa, siihen että kivihiilen ja turpeen polttamisesta pitää luopua mieluummin nopeasti kuin hitaasti. Suomen nykyisellä lämmitysjärjestelmällä tämä tarkoittaa siis sitä, että lyhyellä tähtäyksellä lisäämme voimakkaasti puun polttoa ja vähän pidemmällä rakennamme selvästi lisää ydinvoimaa. Itse en ole muuta ratkaisua näille mielipiteille löytänyt. Kun katson ulos, en luota juuri nyt pelkästään tuulivoiman, aurinkovoiman ja lämpöpumppujen ratkaisevan ongelmaa.
Poliittisesti nokkelissa väittelyissä kehotetaan vastapuolta varmistamaan, että hänellä edes on arvovaltaa, ennen kuin sitä aletaan laittaa peliin. Sama asia on energian huoltovarmuudessa.
Olin yhdessä energiaseminaarissa ja sieltä jäi muistiin pari lukua ja yleinen uskomus, että siirtymäajan jälkeen uusi tekniikka hoitaa energiaongelman. Kukaan ei kyllä pystynyt kertomaan kuinka pitkä siirtymäaika on ja miten se ratkaistaan. Akuilla, pumppuvoimaloilla vai uskomalla, että aina jossakin tuulee. Entäs jos uutta tekniikkaa ei olekaan tulossa?
Jos eläisimme ympäristössä, jossa joka talvi on niin kylmä, että lämmitystä tarvitaan pitkiä jaksoja. Ja jos vielä olisi niin, että samaan aikaan kun lämmitystä tarvitaan paljon, myös sähkön kulutus on huipussaan. Jos oletetaan vielä, että parasta mahdollista säätövoimaa eli vesivoimaa ei ole rakennettavissa lisää, niin ainoaksi vaihtoehdoksi omavaraisen energiatuotannon turvaamiseksi ja säätötarpeen ratkaisijaksi jäisi yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon keksiminen.
Shellin pääjohtaja uskoo, että 2050 ajellaan vain sähköautoilla. Nesteen pääjohtaja uskoo, että biodieseliä käytetään silloin enää raskaan kaluston polttoaineena eli liikenne on käytännössä 0-päästöistä.
Kun katsoo Fortumin mahdollisten Saksan ostosten aikaansaamaa keskustelua, täytyy todeta suomalaisten uskomaton kyky ruoskia itseään. Saksan tuulivoiman tueksi ylläpidetty ja rakennettu hiilivoima on ollut osa kiitettyä energiewendeä. Kun se on nyt siirtymässä osaksi suomalaisyhtiön omitukseen, se muuttuukin kamalaksi.
Öljyvaltio Norja on päättänyt näyttää mallia muille, kuinka rohkeilla päätöksillä viedään maata kohti uusiutuvaa energiaa. Norjan sähköautotiheys on maailman suurin. Norja tukee sähköautoilijoita helpotuksilla autoverossa, tietulleissa, parkkeerauksessa, latauksessa ja vakuutuksissa. Tulokset näkyvät.
Aina löytyy juhlan aihetta. Tämä vuosi ei juurikaan poikkea viime vuodesta tai ensi vuodesta, mutta vain tänä vuonna Suomi juhlii 100-vuotiasta itsenäisyyttään. On ollut hyvä huomata miten monia hyviä asioita viedään tuon juhlan varjolla tai sen ansiosta eteenpäin.
Aloitetaan hyvistä uutisista. Maapallo ottaa vastaan kahdessa tunnissa sen määrän energiaa, mitä koko pallukallamme käytetään vuodessa. Aurinkopaneelit kehittyvät ja halpenevat jatkuvasti ja jo nyt päästään parhaimmilla paikoilla eli riittävän lähellä päiväntasaajaa ja riittävän korkealla merenpinnasta alle kolmen sentin kilowattituntihintoihin. Tästä valitettavasti moni Suomessakin on riemastunut, että lopetetaan heti kaikki polttaminen ja paneeleita vaan riviin, niin siinä ratkeaa niin sähkön kuin lämmön saantikin.
Kun sosiaali- ja terveydenhoito siirtyvät tulevaisuudessa SOTE-uudistuksen myötä pois kuntien päätäntä- ja budjettivallasta, kuntatalouden luonne muuttuu merkittävästi. Tällä hetkellä nuo SOTE-menot kattavat keskimäärin yli 50 % kuntien menoista. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa opetus, liikenneväylien kunnossapito, kulttuuri ja kuntien energiahuolto nousevat huomattavasti nykyistä suurempaan rooliin kuntien talouden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta katsottuna on erikoista, että energia-asiat eivät juurikaan ole esillä kunnallisvaalitenteissä saatikka ehdokkaiden ohjelmissa.
Maikkari markkinoi aikoinaan ohjelmistokarttaansa lupaamalla tietoa ja suuria tunteita. Tietoa tarjottiin uutisissa ja suuria tunteita elokuvissa ja draamasarjoissa. Näin some-aikakaudella tosi-tv:ssä tietoa on vähemmän ja tunteetkin enemmän käsikirjoitettuja. Energiakeskustelussa tunteet ja järki lyövät edelleen reippaasti toisiaan poskille ilman, että se juurikaan häiritsee ketään.
Krimin valtaus, brittien ero EU:sta ja Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat tuoneet mediakeskusteluun ”uuden” hämmästelyn aiheen. ”Voiko olla mahdollista, että trollaamalla vaihtoehtoisia totuuksia pyritään ja pystytään vaikuttamaan suurien massojen mielipiteisiin?”
Viimeisen vuoden aikana on kauhisteltu sitä, miten britit voivat erota EU:sta, miten Trumpin kaltainen henkilö voidaan valita presidentiksi ja miten on mahdollista, että pienet vihreät miehet lainasivat tankkeja ja saivat Krimin spontaanin kansanäänestyksen aikaan.
Vuosi sitten heräsi keskustelu rasismin yhteydessä suomalaisista tolkun ihmisinä. Pienen pieni osuus koko kansasta on jollakin tapaa äärilaitojen edustajia ja Gaussin käyrän mukaisesti valtaosa niitä ”tolkun ihmisiä”. Laitan tuon hipsuihin, kun tuosta ”tolkun ihmisten” määrittelystä tuli myös jonkunlainen riidan aihe.
On Suomi köyhä siksi jää, riimitteli Runeberg. Mutta onko näin? Meillä on metsää, luontoa, mineraaleja, monen alan osaamista ja loputtomasti suota. Tuo viimeinen on ollut tähän saakka ehdottomasti alihyödynnetyin alue luonnonvaroistamme. Turvetta on toki käytetty vuosisatoja eristeenä ja maanparannusaineena ja jonkin verran lyhyemmän aikaa eläinten kuivikkeena ja polttoaineena.
Hallitus julkisti pari viikkoa sitten ilmasto- ja energiastrategiansa. Parikin kansanedustajaa ihmetteli, miksi turve on siinä edelleen mukana, vaikka on kiistatonta näyttöä siitä, että juuri turvetuotanto on vaikuttanut haitallisesti vesistöjen tilaan.
Ainakin sen suhteen, että kaukana pohjoisessa on maa nimeltä Suomi, joka ylistää maan energiapolitiikkaa, vaikka sillä itsellään on paljon parempi ja enemmän uusiutuviin energiamuotoihin perustuva linja.
Maailma on USA:n vaalien jälkeen taas astetta valmiimpi. Nyt tiedämme, että suuressakaan maailmassa kuivat faktat eivät pure, kun tarjolla on vähän riehakkaampaa herkkua. Jotenkin kuulostaa tutulta.