Ahti Martikainen

Nykyiseen Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu, että energiaturpeen käytön tulee puolittua vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi todetaan, että energiaturpeen vähenevä käyttö ei saa johtaa jalostuskelpoisen ainespuun lisääntyvään polttoon.

Olen ollut nykyisessä työssäni runsaat yhdeksän vuotta. Vielä reilut viisi vuotta sitten monet turvetuotantoa lähes uskonnollisesti vastustaneet maallikkotiedemiehet kiersivät soita muoviämpärien kanssa ja kertoivat ”totuutena”, että turvetuotantoalueilla järvien pohjissa on metrien turvepatjat. Turvetuotannon mittaukset ajoitettiin heidän mukaansa niin, ettei mittauksiin jää kuin murto-osa kiintoaineesta. Ja monet toimittajat nielivät syötin, koukkuineen ja kohoineen. Turvetuotanto pilaa vedet, jopa niillä alueilla, joilla ei ole turvetuotantoa. Silloin oli hyvä syöttää omaa propagandaa medialle, kun ei ollut tieteellisesti tutkittua tietoa, mistä sedimentit järviin menee.

Sitra julkaisi ”tutkimuksen” turpeen käytön nopeutetusta luopumisesta. Tuohon ”tutkimukseen” oli toki haastateltu 18 turveyrittäjää, jotka olivat huolestuneita siitä, että heidän elinkeinonsa halutaan ajaa reilun siirtymän nimissä alas.

Koska kuulun kolminkertaiseen riskiryhmään, olen ollut jo liki kuusi viikkoa Porvoon takana vapaaehtoisessa karanteenissa. Opettavaista aikaa. Hienoa, ettei kertaakaan ole sähköt olleet poikki ja ruotsalaisyhtiön netti on pätkinyt vain kerran. Sähkökatkos ei niinkään haittaa, koska polttopuuta piisaa ja varaverkkolähteissä riittää virtaa puhelimeen ja läppäriin pariksi päiväksi.

Turve on paha, turve on paha, turve on paha -huudot kaikuvat siellä ja täällä ja riskinä on, että niiden huutojen alle jää äärettömän hienoja ja koko ihmiskuntaa hyödyntäviä innovaatiota. Tämä seuraava ei ole kansansatu vaan taustaa tänään tiedotetulle asialle. Sen mukaan turve on ratkaisu moneen.

Miten kaukolämmön hiilidioksidipäästöjen käy viidessä vuodessa? Ne tulevat laskemaan. Ja paljon. Kaukolämpöä on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana suuruusluokkaa 35 TWh vuodessa. Ja päästöt ovat tippuneet yli kolmanneksella. Merkittävä poikkeus päästöissä oli lämmityskausi 2017/2018. Silloin märkä syksy 2017 ja kylmä kevät 2018 teki ennustajille tepposet. Kun puuta ei ollut riittävästi, turpeen ja fossiilisten käyttö kasvoi.

Vuonna 2014 silloista luonnonsuojelulain uudistusta perusteltiin turvetuotannon suurilla vesistövaikutuksilla. Suomen turvemaiden kiintoainehuuhtoutuman määriä selvitettiin reilu 10 vuotta sitten osana suo- ja turvemaiden strategiatyötä. Tuon selvitystyön mukaan turvemailta huuhtoutui kiintoainetta vesistöihin 71 000 tonnia. Turvetuotantosoiden osuus oli 4 580 tonnia eli vajat 5 % turvemaiden kokonaispäästöistä.

Siihen nähden, että meillä pitäisi olla kymmenen vuoden päästä pitkälle yli 30 TWh uutta kaukolämpötehoa korvaamaan hiiltä ja turvetta, kaasua ja öljyä, meillä puhutaan käsittämättömän vähän niistä vaihtoehdoista, millä tuo aukko korvataan. Puhutaan kyllä, että tuulivoimasta tulee markkinaehtoista ja kaukolämpö sähköistyy. Jos näin käy, niin sähköä tarvitaan lisää ja paljon. Olkiluoto tarvitaan, Hanhikivi tarvitaan, Loviisa tarvitaan ja siitä huolimatta kotimaisella sähköllä ei kaukolämpöä tuoteta tyyninä pakkaspäivinä. Sähkö ei riitä ratkaisuksi.

BBC vaivautui lokakuun lopussa Suomeen tekemään juttua energiapolitiikastamme. Tapasin toimittaja Gatehousen ja annoin hänelle taustatiedoiksi Motivan luvut Suomessa käytetystä energiasta vuonna 2017. Luvut ovat suuruusjärjestyksessä seuraavat: puulla tuotettiin energiastamme 27 %, öljyllä 23 %, ydinvoimalla 17 %, hiilellä 9 %, maakaasulla 5 %, tuuli- ja vesivoimalla yhtensä 5 %, sähkön nettotuonti oli 5 %, turpeella tuotettiin 4 % ja kaikki muut näihin kuulumattomat eli geoterminen ym. oli yhteensä 5 %.

Väli-Suomen media teetti gallupin suomalaisten suhtautumisesta energiaturpeen käyttöön. Edustan Vapoa ja olen samaa mieltä kaikkien vastaajien kanssa.

38 prosenttia vastaajista kannatti energiaturpeesta luopumista pitkällä aikavälillä. Minulle pitkä aikaväli on 20 vuotta. Olen sitä mieltä, että energiaturpeen käyttö hiipuu tällä aikavälillä marginaaliin, mutta sen käytön tulisi olla sallittua poikkeusolosuhteissa huoltovarmuuspolttoaineena. Olen siis samaa mieltä.

Suomessa on neljää asiaa paljon. Luontoa, metsää, kalliota ja suota. Metsävaramme ovat hyvin hoidettuja, yritykset kansainvälistä kärkeä ja uusia innovaatioita tehdään jatkuvasti. Kallioperämmekin on inventoitu varsin hyvin ja kallioperän eri mineraalit ovat intensiivisen tutkimuksen kohteena niin kotimaisin kuin kansainvälisin voimin. Nähtäväksi jää, mitä sähköautobuumi ja akkumineraalien kasvava tarve tarkoittaa tulevaisuudessa Suomelle. Ja ilmaston lämpeneminen on alkanut tuoda maahan kesäisin viileyttä hakevia turisteja. Vuodenajoilla ja luonnolla on vetovoimaa nyt ja tulevaisuudessa.

Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteutettavaa järjestelyä, jossa ilmaan hiilidioksidipäästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita nämä laitokset voivat ostaa ja myydä keskenään. Päästökaupalla pyritään kustannustehokkaalla tavalla rajoittamaan haitallisia päästöjä.

Päästökauppa koskee sellaista sähköntuotantoa, kaukolämmöntuotantoa ja teollisuutta, joissa poltetaan fossiilisia polttoaineita. Päästökauppaan kuulumattomia sektoreita ovat mm. liikenne ja kotitalouksien lämmitys.

Kuvitellaan, että sinulla on muutaman vuoden ikäinen maasturi. Käsi pystyyn, jonka mielestä sijoitus diesel-käyttöiseen laatumaasturiin on juuri nyt hyvä sijoitus viiden vuoden tähtäimellä. Huomioidaan ominaisuudet, käyttökustannukset ja sijoituksen arvonsäilyminen.

Olen ”muutaman” kerran saanut viikon aikana vastata kysymykseen, että mikäs turpeen viherpesutemppu tämä yhteisyritys hollantilaisen BVB Substrates B.V:n kanssa on. Ja olen vastannut, että ei mikään temppu, vaan hyvin tarkkaan harkittu maailman kehitystrendien tukema, meidän turpeeseen pohjautuvan liiketoiminnan jättiloikka.