Ahti Martikainen

Kun ulkona on harvinainen toukokuinen helle, on hyvä aika kerrata menneen talven tapahtumia. Viime vuoden sateisen kesän jatkoksi satoi, satoi ja satoi tammikuulle saakka.  Sitten alkoi kylmin jakso 30 vuoteen. Mistä meillä puhuttiin pakkasjakson aikana? Aika vähän energiasta puhuttiin ja silloinkin kerrottiin, että kyllä sähköä riittää, jos ei mitään merkillisiä siirtoyhteysvikoja tai ydinvoimaloiden alasajoja tapahdu samaan aikaan. Onneksi ei tapahtunut.

Vantaan Sanomissa oli 13.3. 2018 Vantaan Energian vastine paikkakunnalla vellovaan polttoainegateen. Vantaan Energia uusii kattilansa käyttämään fossiilisten polttoaineiden sijaan kotimaisia polttoaineita. Muutoksen seurauksena kattilan vuotuinen päästö on sama kuin vanhan kattilan päästöt kahdessa viikossa.

Poliittisesti nokkelissa väittelyissä kehotetaan vastapuolta varmistamaan, että hänellä edes on arvovaltaa, ennen kuin sitä aletaan laittaa peliin. Sama asia on energian huoltovarmuudessa.

Jos eläisimme ympäristössä, jossa joka talvi on niin kylmä, että lämmitystä tarvitaan pitkiä jaksoja. Ja jos vielä olisi niin, että samaan aikaan kun lämmitystä tarvitaan paljon, myös sähkön kulutus on huipussaan. Jos oletetaan vielä, että parasta mahdollista säätövoimaa eli vesivoimaa ei ole rakennettavissa lisää, niin ainoaksi vaihtoehdoksi omavaraisen energiatuotannon turvaamiseksi ja säätötarpeen ratkaisijaksi jäisi yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon keksiminen.

Kun katsoo Fortumin mahdollisten Saksan ostosten aikaansaamaa keskustelua, täytyy todeta suomalaisten uskomaton kyky ruoskia itseään. Saksan tuulivoiman tueksi ylläpidetty ja rakennettu hiilivoima on ollut osa kiitettyä energiewendeä. Kun se on nyt siirtymässä osaksi suomalaisyhtiön omitukseen, se muuttuukin kamalaksi.

Aina löytyy juhlan aihetta. Tämä vuosi ei juurikaan poikkea viime vuodesta tai ensi vuodesta, mutta vain tänä vuonna Suomi juhlii 100-vuotiasta itsenäisyyttään. On ollut hyvä huomata miten monia hyviä asioita viedään tuon juhlan varjolla tai sen ansiosta eteenpäin.

Kun sosiaali- ja terveydenhoito siirtyvät tulevaisuudessa SOTE-uudistuksen myötä pois kuntien päätäntä- ja budjettivallasta, kuntatalouden luonne muuttuu merkittävästi. Tällä hetkellä nuo SOTE-menot kattavat keskimäärin yli 50 % kuntien menoista. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa opetus, liikenneväylien kunnossapito, kulttuuri ja kuntien energiahuolto nousevat huomattavasti nykyistä suurempaan rooliin kuntien talouden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta katsottuna on erikoista, että energia-asiat eivät juurikaan ole esillä kunnallisvaalitenteissä saatikka ehdokkaiden ohjelmissa.

Krimin valtaus, brittien ero EU:sta ja Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat tuoneet mediakeskusteluun ”uuden” hämmästelyn aiheen.  ”Voiko olla mahdollista, että trollaamalla vaihtoehtoisia totuuksia pyritään ja pystytään vaikuttamaan suurien massojen mielipiteisiin?”

Vuosi sitten heräsi keskustelu rasismin yhteydessä suomalaisista tolkun ihmisinä. Pienen pieni osuus koko kansasta on jollakin tapaa äärilaitojen edustajia ja Gaussin käyrän mukaisesti valtaosa niitä ”tolkun ihmisiä”. Laitan tuon hipsuihin, kun tuosta ”tolkun ihmisten” määrittelystä tuli myös jonkunlainen riidan aihe.

Hallitus julkisti pari viikkoa sitten ilmasto- ja energiastrategiansa. Parikin kansanedustajaa ihmetteli, miksi turve on siinä edelleen mukana, vaikka on kiistatonta näyttöä siitä, että juuri turvetuotanto on vaikuttanut haitallisesti vesistöjen tilaan.

Maailma on USA:n vaalien jälkeen taas astetta valmiimpi. Nyt tiedämme, että suuressakaan maailmassa kuivat faktat eivät pure, kun tarjolla on vähän riehakkaampaa herkkua. Jotenkin kuulostaa tutulta.

Liki viikko World Energy Councilin kokouksessa Istanbulissa on avannut silmät siihen kuinka marginaalissa me Suomessa elämme. Kukaan ei juuri puhu biomassoista, pelleteistä tai biokaasuista. Öljy, hiili ja kaasu ovat edelleen puheenaiheet. Tai jos yksinkertaistaa, niin hiilestä vaietaan, öljynporaajat pyrkivät siirtymään kaasuun, kaasuyhtiöt sähköön ja sähköfirmat taas pyrkivät älykkäämmillä verkoilla kuluttajien taskuun ja hallitsemaan hajautettua tuotantoa. Syy tähän selviää alla olevista kongressissa esitetyistä luvuista maailman primäärienergian käytöstä vuosien 2005 ja 2015 välillä.

Kun leirikoulut tulivat kouluissa osaksi jokavuotista toimintaa, käytiin sama keskustelu lävitse lähes kaikissa kouluissa. Aluksi seurasi huima innostus siitä, mihin lähdetään.  Tyydytäänkö Lappiin vai mennäänkö kerralla ulkomaille. Sitten seurasi ankeampi vaihe eli maksusuunnitelman teko. Kuinka paljon koulu maksaa, kuinka paljon vanhemmilta voi pyytää ja miten paljon lapset saavat kasaan erilaisilla työtalkoilla. Aika usein lopputuloksena oli poru ja pettymys, kun talouden realiteetit iskivät unelmat murskaksi.

Laitan tässä ensiksi linkin lähteeseen. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159464

Tuon linkin takaa löytyy Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu, jossa on selvitetty sitä, kuinka eri maankäyttömuodot rasittavat vesistöjä. Eli kuinka paljon vesistöihin menee mm. kiintoainetta, typpeä ja fosforia. Vesistöihin kuormitus tulee luonnonhuuhtouman mukana pelloilta, metsistä ja hulevesistä. Niin, ja on siellä mukana turvetuotannon vaikutuskin, mutta se on Suomen arvostetuimpien tutkijoiden raportin mukaan monen yllätykseksi todella pieni.