Arkisto

9 kirjoitusta

Kirjoitukset vuodelta 2019

Suomeen tarvitaan peat-laakso

Perjantaina 16. elokuuta 2019 | Ahti Martikainen

Suomessa on neljää asiaa paljon. Luontoa, metsää, kalliota ja suota. Metsävaramme ovat hyvin hoidettuja, yritykset kansainvälistä kärkeä ja uusia innovaatioita tehdään jatkuvasti. Kallioperämmekin on inventoitu varsin hyvin ja kallioperän eri mineraalit ovat intensiivisen tutkimuksen kohteena niin kotimaisin kuin kansainvälisin voimin. Nähtäväksi jää, mitä sähköautobuumi ja akkumineraalien kasvava tarve tarkoittaa tulevaisuudessa Suomelle. Ja ilmaston lämpeneminen on alkanut tuoda maahan kesäisin viileyttä hakevia turisteja. Vuodenajoilla ja luonnolla on vetovoimaa nyt ja tulevaisuudessa.

Geologian tutkimuskeskuks on inventoinut kyllä erittäin tarkkaan, missä ja kuinka paksulti meillä on maassamme turvetta. Soita on noin 1/3 maapinta-alasta eli voidaan tutkimattakin sanoa, että sitä on paljon. Jos haluaa sanoa sen kuutioina, niin sitä on monia miljardeja kuutioita. Turvevaroja onkin kartoitettu maassamme volyymimielessä. Eli on tutkittu, missä on suuria ja paksuja turvesoita, joilta voitaisiin korjata energiaturvetta.

Sen sijaan hämmästyttävän vähän on tutkittu, millainen raaka-aine turve tai vaikkapa humuspitoinen suovesi on ja mitä kaikkea arvokasta ja hyödyllistä siitä voitaisiin jalostaa. Vapolla oli oma isohko laboratorio Jyväskylässä vielä runsaat kymmenen vuotta sitten. VTT:llä oli oma osasto, joka tutki lähinnä turpeen tuotantomenetelmiä. Molemmat ehdittiin ajaa alas 2010-luvun alkuun mennessä.

Noin viisi vuotta sitten Vapossa alettiin uudelleen miettiä, mitä kaikkea turpeesta voitaisiin saada irti. Polttoaineena se on toki hyvää, mutta onko se jopa liian hyvä raaka-aine poltettavaksi. Vapo perusti ensin Ventures-yksikön, perusti uudelleen laboratorion Jyväskylän yliopiston yhteyteen ja rekrytoi joukon huippututkijoita ensiksi kokoamaan yhteen tietoa siitä, mitä eripuolilla maailmaa turpeesta on tutkittu ja löydetty sekä aloitti omia uusia tutkimuslinjoja. Tuon työn perusteella tälläkin hetkellä Ilomantsissa tehdään perustuksia kehitystyön tuloksena syntyvälle maailman kehittyneimmälle aktiivihiilitehtaalle. Tehtaan on määrä olla tuotannossa runsaan vuoden päästä. Tehdas työllistää koko ketjussa noin 60 henkeä ja tuotanto menee käytännössä kokonaan vientiin. Ensimmäisen tehtaan tuotanto ei riitä kattamaan edes Euroopan aktiivihiilimarkkinan vuotuista kasvua. Aktiivihiiltä käytetään suodattamiseen ja puhdistamiseen. Sinunkin juomavedestä haju- ja makuhaitat on poistettu aktiivihiilellä. Käytön jälkeen se voidaan kierrättää ja lopulta se päätyy maanparannusaineeksi. Uskomme vakaasti, että ennen vuotta 2030 meillä on tässä yli 100 miljoonan euron business.

Suobiomassat sisältävät erilaisia sokereita, vahoja, humushappoja. Nyt olemme päässeet humushapoissa, niin pitkälle, että uskallamme sanoa, että niistä voidaan uuttaa muun muassa tehokkaita kasvustimulantteja eli aineita, jotka tehostavat kasvien ravinnonsaantia ja auttavat niitä kestämään kuivia ja lämpimiä jaksoja. Kun ilmasto lämpenee ja sääilmiöt voimistuvat tuote, joka vähentää lannoituksen tarvetta, mutta lisää kuitenkin kasvutuloksia, kuulostaa lupaavalta.

Valitettavasti meillä on rajalliset resurssit ja tutkimus vie aikaa ja rahaa. Olisipa hienoa, jos saisimme Suomeen luotua klusterin, joka tutkisi ja kehittäisi uusia innovatiivisia tuotteita ja sovelluksia suobiomassoista ja vaikka vesiin liuenneesta humuksesta hyödyntämään jo avattuja turvesoita. Täytyisi vaan laittaa voimat yhteen jo koota tällainen fyysinen tai virtuaalinen peat-laakso. Jyväskylän nurkilla voisi olla sopiva paikka, mutta maantiede ei ole tärkeä. Innovatiivisuus, vastuullisuus ja resurssien järkevä hyödyntäminen sitäkin arvokkaampaa. Tervetuloa kollegat, kumppanit, asiakkaat yliopistot, Sitra, VTT ja muut innokkaat pohtimaan Suomelle uutta suotulevaisuutta.

Olkaa reippaasti meidän uusien liiketoimintojen vetäjään Mia SUOmiseen. (mia.suominen@vapo.fi) Puh. 040 848 3148

 

Mittaamattomat biomassavarat

Maanantaina 27. toukokuuta 2019 | Vesa Tempakka

Meillä on Suomessa kolme tavattoman arvokasta asiaa: meillä on paljon puhdasta vettä, paljon metsää ja mittaamattoman paljon suobiomassaa. Tunnemme järviemme tilan sekä puhtaan veden arvon ja voimme jopa laskea mitä kaikkea rahallista ja aineetonta hyötyä vesitöistämme on suoraan suomalaisille itselleen ja matkailun kautta monille muillekin.

Metsämme on inventoitu moneen kertaan. Tiedämme erittäin hyvin, kuinka paljon metsissämme on puuta ja kuinka paljon metsämme vuosittain kasvavat. Mielipide-eroja voi toki löytyä siitä, mikä on sopiva määrä metsien vuotuisissa hakkuissa, mutta puubiomassan hyödyntämisessä olemme kiistatta maailman huippua. Hirsiä ja muuta rakennuspuutavaraa on metsistämme jalostettu niin kauan kuin täällä on ollut asukkaitakin. Piispa Gezeliuksen ensimmäinen paperikone rakennettiin Tammisaareen 1667 ja sata vuotta myöhemmin käynnistyi ensimmäinen kaupallinen paperikone Turun lähellä Järvenojassa. Puu- ja paperiteollisuus pitää edelleen Suomen taloutta pystyssä ja lisäksi kehittää ja investoi aivan merkittäviä summia uusiin biotuotteisiin. Puubiomassa yleistyy varmasti 10 vuoden aikana niin vaatteiden raaka-aineena kuin erilaisten muovien korvaajana.

Entä suobiomassa. Sen me tiedämme, että biomassaa on soissamme ehkä kuutioissa vähemmän kuin järvissä vettä, mutta valtavasti enemmän kuin puubiomassaa. Siitä mihin kaikkeen tuota suobiomassaa voidaan käyttää, tiedämme hävettävän vähän. Tiedämme sen ominaisuudet polttoaineena, sekä tunnemme aika hyvin turpeen ominaisuudet kasvualustana tai eläinkuivikkeena. Suobiomassan nykykäyttö on verrattavissa puun jalostamiseen selluloosaksi. Mielestäni myös suobiomassaa pitää jalostaa paljon pidemmälle, sillä soissa on potentiaalia vaikka mihin.

Olemme Vapossa tutkineet asiaa pintaraapaisun verran. Tuo raapaisu on tuonut pintaan lupaavia mahdollisuuksia siitä, että suobiomassassa olevia molekyylejä ja erilaisia yhdisteitä voidaan todennäköisesti hyödyntää elintarviketeollisuudessa, ravinteina ja lannoitteina, suojaavina vahoina, kuituina, sekä erilaisina kasvustimulantteina. Aktiivihiilen valmistus on vain yksi pieni esimerkki siitä, millaisen mittaamattoman arvokkaan varannon kanssa olemme tekemisissä. Mitä kaikkea muuta arvokasta humuspitoiset suobiomassat ja suovedet sisältävätkään?

Vapo tutkii asiaa luonnostaan, mutta Vapon ja muitten alan toimijoitten resurssit ovat rajalliset. Aivan uuden asian tutkiminen vie helposti vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Ajan lisäksi tarvitaan rahoitusta, yliopistojen yritysten välistä yhteistyötä ja tietenkin alan parhaat tutkijat toteuttamaan tutkimuksia ja viemään startuppeja eteenpäin. Tässä on tilaus julkisrahoitteiselle, eräänlaiselle METLAN sisarlaitokselle, joka keskittyy tutkimaan suobiomassan hyödyntämistä.

Kun puhutaan Suomessa olevan suobiomassan hyödyntämisestä meidän ei tarvitse puhua prosenteista ja pelätä soiden loppumista. Jo muutama promille suobiomassasta riittää mittaviin hankeisiin. Ja joka tapauksessa suobiomassan määrä lisääntyy vuosittain.

Suomalaisen energian päivä meni jo – valitettavasti

Perjantaina 26. huhtikuuta 2019 | Vesa Tempakka

Nykyään vietetään erilaisia teemapäiviä. Kollegani ihmetteli, miksei kukaan puhu suomalaisen energian päivästä muistuttamaan alhaisesta energiaomavaraisuudestamme.

Lue lisää

Istuuko väärä mies vankilassa?

Maanantaina 8. huhtikuuta 2019 | Ahti Martikainen

Viime vuosina on julkaistu varmaan satoja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia sekä pidetty kymmeniä puheenvuoroja eduskunnassa, joissa todetaan ilman todistustaakkaa, että turvetuotanto on suuri syyllinen Suomen vesistöjen heikkoon tilaan.  Asiaa ei edes kannata monien mielestä tutkia, koska kaikki tietävät miten suuret turvetuotannon vaikutukset ovat.  Nyt on kuitenkin onneksi tutkittu.

Lue lisää

Kolme pointtia hiilikeskusteluun

Perjantaina 22. maaliskuuta 2019 | Vesa Tempakka

Löysin yhdestä vaalikoneesta kysymyksen, jossa kansanedustajaehdokkailta kysyttiin, pitäisikö turvetuotanto lopettaa Suomessa seuraavalla parlamenttikaudella. Selasin vastauksia ja yllätyin; monet kokeneetkin kansanedustajat vastasivat kysymykseen vain energiaturpeen näkökulmasta.

Monelle saattaa olla uutinen, että edustamani yrityksen eli Vapon liikevaihdosta tällä hetkellä noin viidennes on energiaturvetta. Kasvualustaliiketoiminta ja turvepohjaiset eläinkuivikkeet ovat jo nyt isompi osa liikevaihtoamme kuin energiaturve. Panostamme erittäin paljon turpeen uusiin käyttömuotoihin. Kieltämällä kategorisesti turpeen, tulee vahingossa kieltäneeksi lähiruuan kasvattamisessa tärkeät vettä säästävät kasvualustat, eläinten terveydelle hyväksi todetut kuivikkeet ja tulevaisuuden toimialat kuten turpeesta jalostettavat aktiivihiilisuodattimet, homehtumattomat kuitutuotteet ja eristyslevyt sekä turpeesta uutettavat vahat ja humushapot.

Lue lisää

Eivätkö poliitikot usko päästökauppaan? - Pitäisi uskoa, sillä euro on hyvä konsultti

Torstaina 14. maaliskuuta 2019 | Ahti Martikainen

Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteutettavaa järjestelyä, jossa ilmaan hiilidioksidipäästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita nämä laitokset voivat ostaa ja myydä keskenään. Päästökaupalla pyritään kustannustehokkaalla tavalla rajoittamaan haitallisia päästöjä.

Päästökauppa koskee sellaista sähköntuotantoa, kaukolämmöntuotantoa ja teollisuutta, joissa poltetaan fossiilisia polttoaineita. Päästökauppaan kuulumattomia sektoreita ovat mm. liikenne ja kotitalouksien lämmitys.

Lue lisää

Kurkistus energiafaktojen ihmeelliseen maailmaan

Perjantaina 22. helmikuuta 2019 | Vesa Tempakka

Luettuani Hans Roslingin kirjan Faktojen maailma, tuli mieleeni, että faktapohjaisesta lähestymistavasta voisi olla hyötyä myös energia-alan ilmastokeskustelussa nyt vaaleja lähestyttäessä. Tässä muutamia alaan liittyviä faktoja:

Lue lisää

Kahdeksan vuoden kiire

Maanantaina 4. helmikuuta 2019 | Ahti Martikainen

Kahdeksan vuotta sitten juuri ennen eduskuntavaaleja sai tarjouksen siirtyä työskentelemään energia-alalle. Sain tulevalta työnantajalta tuhdin tietopaketin alan toimintaympäristöstä ja sen tulevaisuudennäkymistä.

Helmikuussa 2011 tehtiin sähkön kulutusennätys 14 900 MW. Omasta tuotannosta saatiin 12 000 MW ja loppuosa tuotiin Venäjältä ja Ruotsista. Tuolloin odoteltiin kovasti, että Olkiluoto kolmonen valmistuisi, jotta Suomi ei olisi niin riippuvainen pakkashuippujen aikaan tuontisähköstä.

Lue lisää

Lautta palaa – hypätäänkö vai sammutetaanko?

Perjantaina 25. tammikuuta 2019 | Vesa Tempakka

Toimialasta riippumatta myymättömän hävikin minimointi on järkevintä ja kestävintä toiminnan tehokuuden edistämistä. Tämä on helppo ymmärtää elintarviketeollisuuden esimerkin kautta. Pilaantuviin tuotteisiin liitetään viimeinen myyntipäivä, mitä ei pidä sotkea viimeiseen käyttöpäivään. Viimeistä myyntipäivää seuraavana päivänä oikein kylmäketjussa pidetty jugurtti on täysin kuranttia tavaraa.

Lue lisää