Arkisto

Meillä on Suomessa kolme tavattoman arvokasta asiaa: meillä on paljon puhdasta vettä, paljon metsää ja mittaamattoman paljon suobiomassaa. Tunnemme järviemme tilan sekä puhtaan veden arvon ja voimme jopa laskea mitä kaikkea rahallista ja aineetonta hyötyä vesitöistämme on suoraan suomalaisille itselleen ja matkailun kautta monille muillekin.

Metsämme on inventoitu moneen kertaan. Tiedämme erittäin hyvin, kuinka paljon metsissämme on puuta ja kuinka paljon metsämme vuosittain kasvavat. Mielipide-eroja voi toki löytyä siitä, mikä on sopiva määrä metsien vuotuisissa hakkuissa, mutta puubiomassan hyödyntämisessä olemme kiistatta maailman huippua. Hirsiä ja muuta rakennuspuutavaraa on metsistämme jalostettu niin kauan kuin täällä on ollut asukkaitakin. Piispa Gezeliuksen ensimmäinen paperikone rakennettiin Tammisaareen 1667 ja sata vuotta myöhemmin käynnistyi ensimmäinen kaupallinen paperikone Turun lähellä Järvenojassa. Puu- ja paperiteollisuus pitää edelleen Suomen taloutta pystyssä ja lisäksi kehittää ja investoi aivan merkittäviä summia uusiin biotuotteisiin. Puubiomassa yleistyy varmasti 10 vuoden aikana niin vaatteiden raaka-aineena kuin erilaisten muovien korvaajana.

Entä suobiomassa. Sen me tiedämme, että biomassaa on soissamme ehkä kuutioissa vähemmän kuin järvissä vettä, mutta valtavasti enemmän kuin puubiomassaa. Siitä mihin kaikkeen tuota suobiomassaa voidaan käyttää, tiedämme hävettävän vähän. Tiedämme sen ominaisuudet polttoaineena, sekä tunnemme aika hyvin turpeen ominaisuudet kasvualustana tai eläinkuivikkeena. Suobiomassan nykykäyttö on verrattavissa puun jalostamiseen selluloosaksi. Mielestäni myös suobiomassaa pitää jalostaa paljon pidemmälle, sillä soissa on potentiaalia vaikka mihin.

Olemme Vapossa tutkineet asiaa pintaraapaisun verran. Tuo raapaisu on tuonut pintaan lupaavia mahdollisuuksia siitä, että suobiomassassa olevia molekyylejä ja erilaisia yhdisteitä voidaan todennäköisesti hyödyntää elintarviketeollisuudessa, ravinteina ja lannoitteina, suojaavina vahoina, kuituina, sekä erilaisina kasvustimulantteina. Aktiivihiilen valmistus on vain yksi pieni esimerkki siitä, millaisen mittaamattoman arvokkaan varannon kanssa olemme tekemisissä. Mitä kaikkea muuta arvokasta humuspitoiset suobiomassat ja suovedet sisältävätkään?

Vapo tutkii asiaa luonnostaan, mutta Vapon ja muitten alan toimijoitten resurssit ovat rajalliset. Aivan uuden asian tutkiminen vie helposti vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Ajan lisäksi tarvitaan rahoitusta, yliopistojen yritysten välistä yhteistyötä ja tietenkin alan parhaat tutkijat toteuttamaan tutkimuksia ja viemään startuppeja eteenpäin. Tässä on tilaus julkisrahoitteiselle, eräänlaiselle METLAN sisarlaitokselle, joka keskittyy tutkimaan suobiomassan hyödyntämistä.

Kun puhutaan Suomessa olevan suobiomassan hyödyntämisestä meidän ei tarvitse puhua prosenteista ja pelätä soiden loppumista. Jo muutama promille suobiomassasta riittää mittaviin hankeisiin. Ja joka tapauksessa suobiomassan määrä lisääntyy vuosittain.

Viime vuosina on julkaistu varmaan satoja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia sekä pidetty kymmeniä puheenvuoroja eduskunnassa, joissa todetaan ilman todistustaakkaa, että turvetuotanto on suuri syyllinen Suomen vesistöjen heikkoon tilaan.  Asiaa ei edes kannata monien mielestä tutkia, koska kaikki tietävät miten suuret turvetuotannon vaikutukset ovat.  Nyt on kuitenkin onneksi tutkittu.

Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteutettavaa järjestelyä, jossa ilmaan hiilidioksidipäästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita nämä laitokset voivat ostaa ja myydä keskenään. Päästökaupalla pyritään kustannustehokkaalla tavalla rajoittamaan haitallisia päästöjä.

Päästökauppa koskee sellaista sähköntuotantoa, kaukolämmöntuotantoa ja teollisuutta, joissa poltetaan fossiilisia polttoaineita. Päästökauppaan kuulumattomia sektoreita ovat mm. liikenne ja kotitalouksien lämmitys.

Kahdeksan vuotta sitten juuri ennen eduskuntavaaleja sai tarjouksen siirtyä työskentelemään energia-alalle. Sain tulevalta työnantajalta tuhdin tietopaketin alan toimintaympäristöstä ja sen tulevaisuudennäkymistä.

Helmikuussa 2011 tehtiin sähkön kulutusennätys 14 900 MW. Omasta tuotannosta saatiin 12 000 MW ja loppuosa tuotiin Venäjältä ja Ruotsista. Tuolloin odoteltiin kovasti, että Olkiluoto kolmonen valmistuisi, jotta Suomi ei olisi niin riippuvainen pakkashuippujen aikaan tuontisähköstä.