Vapo mielletään edelleen energiayhtiöksi ja aivan liian usein pelkäksi energiaturveyhtiöksi. Tämä kertoo ainakin sen, että meillä on vielä paljon tekemätöntä työtä uuden strategiamme ja sen tavoitteiden viestinnässä. Olkoon tämä ensimmäinen blogini avaus tällä polulla. Jos sinulle tulee Vaposta ensimmäiseksi mieleen ongelmat, pyydän sinua lukemaan eteenpäin. Sillä lähivuosien tavoitteemme on tarjota ratkaisuja.
Kuvitellaan, että sinulla on muutaman vuoden ikäinen maasturi. Käsi pystyyn, jonka mielestä sijoitus diesel-käyttöiseen laatumaasturiin on juuri nyt hyvä sijoitus viiden vuoden tähtäimellä. Huomioidaan ominaisuudet, käyttökustannukset ja sijoituksen arvonsäilyminen.
Kahdessa eri ammatillisessa energiatapahtumassa parin viikon sisällä olen törmännyt samaan järjettömyyteen. Toivotaan Suomen ottavan mallia Tanskasta ja pidetään Suomea aivan uusiutuvan energian takapajulana. Jos jostakin pitää mallia ottaa, niin olkoon mallina vaikka rikossarjat. Ja niistä on otettukin, sillä aika tarkkaan Sorjosen käsikirjoitus, musiikki, kuvaus ja tyyli noudattaa ruotsalais-tanskalaisen Sillan mallia. Jos jostakin tekisi mieli ottaa energia-asioissa mallia, niin Ruotsista, jossa vähäpäästöisen sähkön osuus on 97 %. Valitettavasti meillä vaan ei ole samaa määrää vesivoimaa.
Olen ”muutaman” kerran saanut viikon aikana vastata kysymykseen, että mikäs turpeen viherpesutemppu tämä yhteisyritys hollantilaisen BVB Substrates B.V:n kanssa on. Ja olen vastannut, että ei mikään temppu, vaan hyvin tarkkaan harkittu maailman kehitystrendien tukema, meidän turpeeseen pohjautuvan liiketoiminnan jättiloikka.
IPCC julkaisi raporttinsa. Raportin viesti on ollut selvä. Päästövähennyksillä on kiire. Nyt täytyisi nostaa keskusteluun aikajänne. Mitä eri toimenpiteet tarkoittavat 20 vuoden ja mitä esimerkiksi 100 vuoden perspektiivillä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa se, että Suomi on ilmastopolitiikan mallioppilas ja yksi harvoista maista, joka on tavoitteissaan. Saksa ja Tanska ovat kaukana takanamme niin vähennyksissä kuin uusiutuvien käytössä.
Kun budjettiin tarvitaan rahaa, kaivetaan vuosi vuoden jälkeen sama lista esiin. Energiaverot, tupakka, limpparit ja alkoholi. Kukapa nyt viitsisi ryhtyä puolustamaan tupakan, viinan ja makeanhimoisia.
Ja energiaverojahan on helppo nostaa, kun eihän kukaan tavallinen ihminen nyt energiaa osta. Maksakoot teollisuus, bensanjakelijat ja isot energiayhtiöt kun pahuuttaan polttavat kaiken maailman hiiliä, kaasuja ja turpeita.
Suomessa tuotettiin kaukolämpöä viime vuonna vajaat 40 terawattituntia. Kaukolämmöstä noin 40 % tuotettiin metsäpolttoaineilla. Neljännes lämmöstä tuotettiin kivihiilellä ja loppuosa maakaasulla, turpeella, jätteillä ja pari prosenttia tehdään vielä öljyllä. Noin puolet Suomen kiinteistöistä on kytketty kaukolämpöön, joten asia koskettaa varsin monia. Kaukolämpöverkot ovat eräs kalleimmista infrastruktuureista, joten ihan helposti ja nopeasti eivät kaupunkien lämmitysratkaisut muiksi muutu. Kaukolämpökattiloissa käytettävä polttoaine on avainasemassa.
Kesä oli kuuma ja sateeton. Jopa niin sateeton, että monelta turvetuotantoalueelta ei virrannut viikkokausiin lainkaan vettä alapuolisiin vesiin. Siitä huolimatta, moni oli nähnyt tuotantoalueilta tullutta mömmöä mökkirannassaan. Vapolla on Valmetin toimittamia jatkuvatoimisia mittareita eri puolilla Suomea. Mittarit ovat Valmet Oyj:n. Tämä pörssiyhtiö mittaa, analysoi ja julkistaa tulokset omilla nettisivuillaan. Nimensä mukaan jatkuvatoimiset mittarit mittavat veden virtaamaa ja sen laatua vuoden jokaisena päivänä ja tuntina.
Energia-asioista uutisointi on vaikeaa. Uutiskynnys ylittyy varmemmin, jos julkistat, että toimiston katolle on asennettu yksi aurinkopaneeli tai tuulimylly kuin sillä, että poltat puuta neljänneksen aikaisempaa tehokkaammin ja selvästi puhtaammin. Energiatehokkuuden parantaminen kuulostaa arkisen tylsältä, mutta on mitä kannattavinta toimintaa, niin taloudellisesti kuin ympäristön kannalta.
Kun ulkona on harvinainen toukokuinen helle, on hyvä aika kerrata menneen talven tapahtumia. Viime vuoden sateisen kesän jatkoksi satoi, satoi ja satoi tammikuulle saakka. Sitten alkoi kylmin jakso 30 vuoteen. Mistä meillä puhuttiin pakkasjakson aikana? Aika vähän energiasta puhuttiin ja silloinkin kerrottiin, että kyllä sähköä riittää, jos ei mitään merkillisiä siirtoyhteysvikoja tai ydinvoimaloiden alasajoja tapahdu samaan aikaan. Onneksi ei tapahtunut.
Iloisella 90-luvulla olimme ystäväpariskunnan kanssa Viipurissa. Illalla huomasin neitokaisen sormessa kiiltävän sormuksen ja ryntäsin Drusba-hotellin aulaan ostamaan vaaleanpunaista shampanjaa ja paria sikaria juhlistamaan tapahtunutta. Hyvin närkästyneen oloinen portieeri vastasi sanomalla lakonisesti ”pyydä BMW, sitäkään ei ole”.
Vantaan Sanomissa oli 13.3. 2018 Vantaan Energian vastine paikkakunnalla vellovaan polttoainegateen. Vantaan Energia uusii kattilansa käyttämään fossiilisten polttoaineiden sijaan kotimaisia polttoaineita. Muutoksen seurauksena kattilan vuotuinen päästö on sama kuin vanhan kattilan päästöt kahdessa viikossa.
Kiitos viime blogin kommenteista ja myös suorasta palautteesta sähköpostiin. Monet kokeneet ja nimekkäät poliitikot ovat ottaneet kantaa, siihen että kivihiilen ja turpeen polttamisesta pitää luopua mieluummin nopeasti kuin hitaasti. Suomen nykyisellä lämmitysjärjestelmällä tämä tarkoittaa siis sitä, että lyhyellä tähtäyksellä lisäämme voimakkaasti puun polttoa ja vähän pidemmällä rakennamme selvästi lisää ydinvoimaa. Itse en ole muuta ratkaisua näille mielipiteille löytänyt. Kun katson ulos, en luota juuri nyt pelkästään tuulivoiman, aurinkovoiman ja lämpöpumppujen ratkaisevan ongelmaa.
Poliittisesti nokkelissa väittelyissä kehotetaan vastapuolta varmistamaan, että hänellä edes on arvovaltaa, ennen kuin sitä aletaan laittaa peliin. Sama asia on energian huoltovarmuudessa.
Näin joulun jälkeen mieleeni nousi muutama ajatus digitaalisuudesta. Nyt koko maailma tekee yhteistä valtavaa digiloikkaa. Business transformoidaan milleniaalien johdolla mobiiliksi ja nettiin. Työ muuttuu diginomadien suorittamaksi ja virtualisoituu. Firmoihin syntyy agileita heimoja sekä erilaisia digialkuisia työrooleja. Pahimmillaan yritysten päättäjät seuraavat sokeana laumana digiprofeettoja matkalla kohti digitaalista luvattua maata.